Flunssaa ja lunta

Moi!


Olen saanut muutamia oikein innostavia kommentteja tämän kirjoittamisen ja nyt kun meillä on kerrankin kotona päivällä hiljaista ja rauhallista, ainakin toistaiseksi (!), ajattelin ryhtyä taas kirjoittelutyöhön. On ollut ihana kuulla, että joku jopa lukee sepustuksiani. :)


Ehdimme olla jopa reilun viikon päiväkodissa, niin jopa meihin hyppäsi sieltä joku flunssapöpö. Kuten viimeksi kirjoitin, Olivia oli perjantaina tosi väsynyt koko viikon päiväkotielämän ja vielä rankan synttäripäivän jälkeen. Lauantaiaamusta tytöt lähtivät Ollin ja ukin kanssa leikkikentälle ja ryhdyin itse ruuanlaittoon. Huomasin kouluttaneeni Ollin vähintään tyydyttävästi, kun hän palasi leikkikentältä kauhealla kiireellä juosten, kun Olivia oli ilmoittanut keinuessa, että "kakka" ja toi mukanaan erään saksalais-amerikkalaisen perheenäidin puhelinnumeron. Etenkin aiemmin syksyllähän harrastuksenani oli puhelinnumeroiden kerääminen leikkikentällä ja nyt Olli oli löytänyt erään tylsistyneen, vasta tänne muuttaneen kotiäidin puhelinnumeron, joka kaipasi seuraa itselleen ja meidän tyttöjen ikäisille lapsilleen. Kunhan saadaan Olivia jäämään yksin päiväkotiin, on meillä ainakin jo kaksi kyläilypaikkaa. Jes!


Sitten lähdimme tyttöjen nukutusajelulle eli katselemaan Potsdamin kaupunkia, Grünewaldin kaupunginosaa (jossa huhutaan eräällä saarella sijaitsevan pariskunta Brangelinan omistuksessa olleen talon, mutta eivät olleet kotona, vaikka yritettiin kuikuilla) ja päädyimme viimein Spandauhun, jossa kävimme jo aiemmin hyväksi havaitussa konditoriassa nauttimassa loistavat kakkupalat. Lauantai-illan vietimme vielä isossa Prisman tyylisessä Real-kaupassa, eikä lauantainakaan siis pahemmin lepäilty. Ehkä levottoman päivän, flunssapöpön tai vaan huonon tuurin ansiosta olin nukkunut loistavat yöunet klo 3 asti, mikä on Linnean ollessa kyseessä erittäin myöhäinen heräämisaika ja hakiessani huutavan lapsen sängystään tyttö oli ihan kuuma, joten suppoa kehiin.


Seuraavana aamuna meidän ei onneksi sitten tarvinnutkaan lähteä mihinkään, vaan köllöteltiin kaikki jopa ysiin asti sängyssä. Olivia oli noussut ukin seuraksi jo seiskalta.. Ukki, Olli ja Olivia söivät kunnon brittiläisen aamupalan ja hyppäsivät eläintarhan suuntaan vievään bussiin ja me aloitettiin Linnean kanssa imurointi-, pyykinpesu- ja ruuanlaitto-operaatio. Kolmen maissa kotiin tulivat väsyneet ukki ja Olli sekä Olivia, joka oli nukahtanut rattaisiin vasta varttia ennen kotiintuloa, tyypillisesti. Iltasella Oliviallekin nousi vähän lämpöä, joten saatiin väsyneet tytöt aikaisin nukkumaan ja pystyimme seuraamaan täysillä vaalivalvojaisia. 

Olli oli asentanut läppärinsä kautta meidän telkkariin yle.areenalta tuloslähetyksen ja jännitystä riitti, kun tyttöjen nukkumaanlaiton aikana kakkosen ja kolmosen tilanne kääntyi toisinpäin. Antamatta omaa panostani lehdissä ja facebookissa vellovaan vaalikeskusteluun totean vain, että mielestäni siinä on kaksi oikein pätevää ehdokasta, joista varmasti molemmat voisivat hoitaa hyvin Suomen presidentin tehtävät. Itsehän olemme kuitenkin täällä Merkelin muijan (kiitos lempinimen keksimisestä serkku-rakas!) valtakunnassa.


Kun tytöt olivat molemmat tosi nuhaisia ja molemmilla oli illalla lämpöä, päätin, että sairastelemme kotona maanantain. Ukki lähti aamupalan jälkeen kaupungille katselemaan nähtävyyksiä ja ostamaan paitoja. Olivat käyneet Ollin kanssa Kreuzbergissä kebapilla ja katsomassa meidän parin ekan viikon väliaikaisasuntoa Mitten Adalbertstrasse 60:ssä ja nähneet Ollin työpaikankin Invalidenstrassella. Täällä tapahtui aamulla saksalaisittain pieni ihme eli satoi lunta oikein isoina hiutaleina. 

Mainitsin myös viime viikolla lumesta, eikä sitä tainnut jäädä maahan tälläkään kertaa yhtään pidemmäksi aikaa, mutta tällä kertaa löysin kameran ja ehdin ottaa kuvia. Yhden tosin missasin, nimittäin kun lunta oli pyryttänyt ehkä 5 min, ajoi ohitsemme lumiaura! Mielestäni loskaa ei ollut kyllä aurattavaksi asti, mutta ilmeisesti saksalaiset olivat eri mieltä. Alla olevassa kuvassa näkyy meidän aavistuksen ankea takapihamme.

Meillä sen sijaan oli kaksi pirteää tyttöä, jotka menivät aika lujaa pitkin kämppää ja koettelivat äidin hermoja syömättömyydellä ja muulla kivalla pikkukiukuttelulla.. Päätinkin, että oli mikä oli, niin huomenna ainakin osa tästä porukasta menee päiväkotiin. Oheisessa kuvassa Olivia on jähmettynyt Barbie-elokuvan eteen, mutta Linnea ei vielä jaksa moista kovin montaa minuuttia seurata. Ukki sitten komensikin minut lasagne-porkkanaraaste-lätty -päivällisen jälkeen päätä tuulettavalle kävelylenkille.

Tiistaina kello soi 6.45 päiväkotiin lähdön merkiksi, mutta niin surkeasti jo kolmatta yötä nukkuneena, kiitos todella tukkoisen Linnean, siirsin tapojeni vastaisesti kelloa 10 min eteenpäin. Seiskan maissa totesin, että nyt on pakko nousta ja kuulinkin Olivian jo yskivän alakerrassa. Tein pienen analyysin tautitilasta, kuuman puuron ja teen Olivialle ja päätin mennä itse vielä hetkeksi nukkumaan. Linnean herättyä kasilta, ehdotin, että Olivia harjoittelisi päiväkotielämää ukin kanssa edes pari tuntia aamupäivästä ja sen sovittua hoitajille, lähetin yskivän, mutta pirteän ja innoissaan olevan tytön matkaan. Vähän mielessä kaiversi, että olinko nyt vain itse laiska, mutta en olisi uskaltanut viedä Linneaa vielä sinne juoksemaan muiden lasten kanssa, eikä neiti olisi viihtynyt ukin kanssa 5 minuuttia kauempaa, joten kaipa ratkaisu oli oikea. Vietettyämme oikein rentouttavaa aamupäivää, sainkin ukilta soiton, että Olivia ei haluakaan tulla vielä parin tunnin jälkeen kotiin, vaan jäädä koko päiväksi ja toivotin oikein kivaa loppupäivää. Ihanaa, kun pieni viihtyy, vaikka haluaakin sinne vielä tutun aikuisen seuraksi.


Tiistaiaamua piristi myös ihana vauvauutinen Suomen Hervannasta, kun eräästä Olivian vauvakaverista oli tullut pikkuprinssin isoveli. <3


Sain tähän asti kirjoitettua ennen kuin nuorempi prinsessamme heräsi ja ukki ja Olivia tulivat kotiin hyvin menneen päiväkotipäivän jälkeen. 


-Laura