Esittelyjä eli kukas tätä oikein kirjoittaa ja kenestä kirjoitetaan

Hallöchen kaikille!


Vaikka kaikki tätä lukevat varmaan minut tuntevatkin, ajattelin näin ensimmäisen varsinaisen suunnitellun tekstin kirjoittamisen aluksi esitellä itseni ja meidän perheen, toki ajankohtaisten kuvien kera. 

Tätä kirjoittaa siis Laura, joka pääsi miehensä työpaikan siivellä taas vaihteeksi ulkomaille, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan ja perheen kanssa. Ikäähän minulla on sen verran, että onnekkaat lukijani saattavat saada ensi kesänä kutsun pyöreille synttäreille, toki Suomeen. Wienin opiskeluaikaisista rillutuksista ei tällä kertaa ole tietoakaan, eikä siis paikallisesta yöelämästäkään, vaan nyt mennään lasten ehdoilla. Olen siis tyttöjen kanssa kotona tai siis kohta enää nuoremman täystuhon kanssa, kun isompi on totutettu päiväkotiin. Saksan opettajan (ja kääntäjän) opinnoista on täällä kielellisesti hurjasti hyötyä ja etenkin alkuaikojen harrastukseni oli kerätä leikkikentällä äitien puhelinnumeroita ja kerroin kyllästymiseen asti, kuinka pitkään olemme täällä asuneet, miksi tulimme ja kuinka kylmää Suomessa on talvisin ja että ei, en ollut oppinut kaikkea saksan taitoani kuukaudessa. Tarkoituksena olisi koulutuksestani huolimatta löytää täältä mahdollisesti joskus ensi syksynä jotain töitä (kunhan ensin keksisi millaista sitä hakisi), saada rahdattua iso takapuolensa zumbatunnille ja vähän saada sosiaalisia kontakteja, varmaankin aloittaen tämä lista lopusta päin. 

Rakas aviomieheni Olli (tai siis kuuulta, kuten tytötkin häntä pitkin taloamme huutavat) siirtyi tänne Tampereelta suomalaisen kännykkäjätin palvelukseen, kun Hervannasta olisi uhanneet lähtöpassit vuoden päästä. Työmatkaa täältä meidän takahikiältä kertyy peräti tunnin bussi- ja junamatkan verran, mutta hervottoman kokoisessa Berliinissä joutuu joka paikkaan matkustamaan pidemmän aikaa. Olli eli meidän isi tekee töitä englanniksi, mutta osasi heti toisella meidän täälläoloviikolla jo ostaa meille shampanjanvärisen bemarin saksaksi, joten sekin kieli sujuu pikku hiljaa paremmin. Ollilla on ikioma pyhättönsä meidän kellarissa, jota myös viski-/juoma-/työpöytänurkkaukseksi kutsutaan, johon oma pikkuhamsterimme salaa kiikuttaa yhä erilaisia olutpulloja, mutta sentään myös vissyä ja omenamehua. Ollista tuli aikamoinen ammattilainen Ikean kaappien kokoamisessa, kun saksalaisissa taloissahan ei ole edes vaatekaappeja valmiina, niin
kokoamisessa vierähti päivä jos toinenkin.

Vanhempi pikkukultamme Olivia täyttää neljän päivän päästä kolme vuotta ja saksalaisen lainsäädännön mukaan oikeutettu päiväkotipaikkaan, mutta mepä saimme pienen varaslähdön. Lempiharrastuksenaan Olivia pyöräilee meidän kellarissa, vaikka pyörästä tulee kyllä aika usein tappelu. Olivia opettelee innoissaan saksaa ja osaa jo laskea kymmeneen, kertoa nimensä ja sanoo usein "danke", "bitte" ja "tschüss" ihan suomenkielisessäkin keskustelussa. Olivian touhutessa yleensä sattuu ja tapahtuu, kun aina ei ihan ajatus pysy perässä, kun jalat jo liikkuu, mutta kolmevuotiaalla on onneksi jo ihmeen paljon järkeäkin päässä. Olivia hoitaa mielellään Viola-nukkea ja aika usein myös pikkusiskoa, joka tosin on oppinut jo huutamaan "älä". Tulevan viikon tavoitteena Olivian pitäisi oppia päiväkodin rutiinit, niin että siellä pärjäisi ilman äitin tulkkausta ja apua ja pikkusiskon seuraa ja tietenkin pitäisi myös juhlia niitä synttäreitä. Vieraaksi saamme Suomesta ukin, joka viettääkin meillä pari viikkoa. :)

Nuorempi tuholaisemme, herttainen Linnea täyttää huomenna 1 v 4 kk ja päätti sen kunniaksi opetella tällä viikolla käymään potalla. Toiset lapsethan ovat yleensä vähään tyytyväisiä, niin Linneakin ja koska äiti ei ehtinyt häntä niin ahkerasti potalle viemään, hän päätti itse ilmoittaa "kakka" (eli pissa) ja "potta", niin sitten mentiin vessaan lorottelemaan. Jopa yksi yö selvittiin kuivalla vaipalla, johon ei isosiskokaan vielä pysty, mutta emme sentään ruvenneet vielä ihan vaipattomiksi. Sen sijaan tissittely on Linnean lempiharrastus, lähinnä öisin, eikä äiti sitä ole vieläkään raaskinut siitä vierottaa. Puhumisessa on tällä hetkellä in kaikki eläinten äänet ja Linnea kiittää sanalla "danke" siskoa matkien, koska se on ehkä helpompi sana kuin kiitos, kuka tietää. Linnean olisi tarkoitus opetella ensin puhumaan suomea, mutta mielenkiinnolla odotamme, kuinka kieli lähtee muokkaantumaan, kun Olivia oppii saksaa. Linnea on supernopea ja välillä aikamoinen täystuho, mutta toisella hetkellä antaa pusuja ja on aikamoinen äitin vauva.


Lisäksi täällä asuu meidän kolmas lapsemme Viola Baby born Karhu, mutta se on onneksi aika vähään tyytyväinen ja makaa tälläkin hetkellä pää alaspäin alasti sohvalla. 

Tänään iltaruuaksi syötiin tortilloja ja Oliviakin suostui viimein maistamaan guacamolea, joka olisi pitänyt saada syödä sitten kaikki, nachojen kanssa tietenkin. Nyt pitäneekin alkaa lopetella, kun aamulla pitää lähteä kukkakaupan kautta aikaisin päiväkotiin ja on vielä megaroska-aamu eli kerätään paperi- ja sekajäte ja pahimmassa tapauksessa tiet ovat jäässä, jolloin liikenne saattaa olla aika kaoottista. Onneksi päiväkodille on vain 6 km matkaa...


Tschüss,


Laura