vieras Sveitsistä ja ainaista univelkaa

Heippulis peippulis!

Olen ymmärtänyt, että ihmisillä on ollut ongelmia kirjoittaa kommentteja tähän blogiini. Testasin sitä vasta itse, mutta se onnistuu, koska olin kirjautuneena sisälle tänään sivustolle. Pia Tanila oli antanut siitä hyvän neuvon Facebook-profiilissani edellisen tekstin päivitystekstin kohdalla (elikkas 24.1), mutta ilmeisesti kommentoiminen ei onnistu, ellei käytössä ole google- tai gmail-tiliä. Eli kommentoikaa minulle vaikka Facebookiin, jos tulee mieleen jotain sanottavaa ja tämä systeemi tuntuu liian hankalalta.

Edellinen viikko meillä meni taas pääosin niistäessä ja yskiessä. Tiistain päiväkotipäivän jälkeen Olivia heräsi vaihteeksi yöllä kuumeessa, joten päätettiin aamulla päiväkodin tätien kanssa, että ollaan ihan rauhassa kotona. Olli oli ottanut keskiviikon vapaaksi, jotta pääsisi Heikin kanssa linturetkelle. Olin jo haaveillut aloittavani viimein kevätkauden muskarissa Linnean kanssa, kun Olivia olisi päiväkodissa, mutta eipä tarvinnutkaan lähteä mihinkään.

Sen sijaan miehet starttasivat retkelle ja me aloitimme imuroinnin, lattioiden pyyhkimisen ja vessojen hinkkauksen viikonlopun vierasta varten ja kyllä imurissa rahisikin. Meillä riittää täällä 170 neliössä aika paljon siivoamista, mutta ennen tyttöjen päikkäreitä olin ehtinyt siivota kaiken yläkerran kylppäriä lukuunottamatta. On tullut muutaman kerran mieleen, että pienempikin asunto riittäisi ja etenkin sellainen, jossa olisi pikkuisen vähemmän näitä kerroksia.

Seuraavana päivänä ukkikin oli taas seuranamme lähdimme päikkäriakaan hoitamaan kansallisvelvollisuuttamme eli laitoimme väsyneet tytöt tuplarattaisiin ja kävelimme bussipysäkille, josta bussi 620 vei meidät Wannseen S-bahn -asemalle ja siitä juna kaupunkiin. Tapasimme Ollin Suomen suurlähetystöllä ja annoimme äänemme presidentinvaalien toisella kierroksella sen ansainneelle ehdokkaalle. Oliviallakin meni jo sen verran lujaa, että päätin, että huomenna lähdetään ehdottomasti päiväkotiin.

Ilmeisesti vaan rattaissa nukutut lyhyet päikkärit eivät olleet tarpeeksi, jotta vielä aavistuksen flunssainen pikkuneiti olisi jaksanut kunnolla päiväkotipäivän. Olin itse jo aavistuksen väsynyt istuskelemaan tyhjän panttina päiväkodissa ja kuvittelin voivani jättää Olivian sinne hetkeksi itsekseen, mutta minun ei tarvinnut kuin kadota nurkan taakse ja jo alkoi ulina, että "missä äiti". Tai oikeastaan päiväkodissa Olivia on jo oppinut huutamaan "mama", kun kerran joutui huutamaan jonkun aika äitiä, kun testiksi jätimme sen sinne yksikseen nukkumaan, eivätkä tädit ymmärtäneet, mitä tyttö tahtoo. Jäimme sitten yllättäen koko porukka taas leikkimään sinne päiväksi ja päikkäreiltä heräsi kuin toinen tyttö, joka ei olisi halunnut lähteä kotiin.

Perjantaina saimme kullanmurut jo nukkumaan, kun Olli ja Heikki kävivät hakemassa meille rautatieasemalta kylään sveitsiläisen lintumiehen, Jacquesin Baselin eteläpuolelta Delémontista.

Olimme Ollin kanssa käyneet heidän luonaan kesällä 2007 ja 2010, mutta Heikin kanssa he eivät olleet nähneet kesän 2005 jälkeen. Miehet viettivät lauantain yllättäen jälleen linturetkellä ja tulivat kotiin innoissaan isotrapeista ja muista erikoisuuksista. Kuvassa lentää hanhiparvi.

Emme ottaneet sunnuntaina mitään erityistä ohjelmaa, vaan kävimme vain kävelyllä metsätiellä Teltow Kanalin varrella, jossa tytöt saivat juosta ja miehet pysähdellä tuijottamaan ylöspäin mielenkiintoisen linnun osuessa kohdalle.

Linnea on etenkin tämän flunssaisen ajan nukkunut ihan hävyttömän huonosti. Perjantai-lauantai -välisenä yönä tuntui, että tyttö oli ainakin 5 h (tai saattoi olla mitä muuta tahansa) tissi suussa ja aina tuli kitinää ja vääntelyä, jos otit tissin pois. Linnea on aina, toisin kuin siskonsa ollut huono nukkumaan, niin päivisin kuin etenkin öisin. Siskonsa sen sijaan nukkui jo n. 11-kuisena yönsä läpi ja on nukkunut siitä lähtien, ellei ole tietty kovin kipeä. Linnea ei ole huolinut koskaan tuttia, eikä sitä saanut edes laitoksella siirtää pois vierestä yösyötön jälkeen. Niinpä neiti nukkui ja tissitteli 8 kk ihan kainalossa, jolloin hänet siirrettiin unikoulun avulla omaan huoneeseen nukahtamaan ilman tissiä ja nukkumaan yöt ilman tissiä, tosin siitä lipsuttiin nopeasti takaisiin yötisutteluun. En sitten raaskinut vierottaa Linneaa 1-vuotiaana, koska muutimme tänne pian synttärien jälkeen ja koko syksyn rampattiin kuukauden välein Suomessa ja aina oli joku syy olla lopettamatta tissittelyä. Nyt ollaan ensi viikonloppuna 3 yötä Suomessa ja sen jälkeen alkaa vieroitus. Alan olla niin kuitti huonoihin öihin, vaikka vieressä Linnea välillä nukkuukin ihan ok, noh 2-4 kertaa yössä syöminen on meillä loistava yö. Minun on pakko nukkua joka päivä tyttöjen kanssa 30-60 min, koska yöt on niin rikkonaisia, etten yksinkertaisesti jaksa muuten.

Luultavasti parin viikon päästä viikonloppuna (ellei jo aiemmin) naapurit saavat varautua korvatulpin, koska Linnea ei anna millään periksi huutonsa kanssa. Raukka on niin päikkäreistäkin niin sekaisin, kun siirryttiin täällä pelkistä vaunu-unista pelkkiin sisäuniin ja syksyn rauhallisena kotiarkena se alkoi viimein sujua, kunnes joulun Suomen reissun jälkeen Linnea nukkuu päiväkotipäivinä rattaissa, viikonloppuisin välillä autossa ja kotipäivinä pitäisi sitten nukahtaa sisälle. Tänään se tiesi 45 minuutin suoraa huutoa, johon ei auta mikään. Olen päättänyt, että sängystä en pois ota ja käteni työnnetään pois. Eilen huudettiin 30 min. Ensi viikko nukutaankin sitten taas rattaissa ja Suomen reissulla miten sattuu. Puh, loppusipa jo tämä päiväkotiin opetteluaika ja päästäisiin Linneankin kanssa harjoittelemaan uutta rauhallista arkea kaksin kotona.

Huh, mitä vuodatusta, mutta varmasti ainakin te pienten lasten äidit, jotka tätä luette, ymmärrätte mitä on, kun lapsi ei nuku. Ihanaa, että minulla on niitä lukijoita, joille vuodattaa!

Huomenna meillä alkaa taas päiväkotiarki ja toivon, että voisimme viettää ensi viikolla kaikki 4 päivää siellä, kun perjantaina lennämme Suomeen. Arki alkaa myös sen puoleen, että meillä 2 viikkoa "lomaillut" Heikki-ukki lentää huomenna kotiin.

Nyt: Gute Nacht, schlaft gut! (Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!)

P.S. Jos blogin teksti vaikuttaa ajoittain hieman sekavalta, tässä saattaa olla siihen syy:

Flunssaa ja lunta

Moi!


Olen saanut muutamia oikein innostavia kommentteja tämän kirjoittamisen ja nyt kun meillä on kerrankin kotona päivällä hiljaista ja rauhallista, ainakin toistaiseksi (!), ajattelin ryhtyä taas kirjoittelutyöhön. On ollut ihana kuulla, että joku jopa lukee sepustuksiani. :)


Ehdimme olla jopa reilun viikon päiväkodissa, niin jopa meihin hyppäsi sieltä joku flunssapöpö. Kuten viimeksi kirjoitin, Olivia oli perjantaina tosi väsynyt koko viikon päiväkotielämän ja vielä rankan synttäripäivän jälkeen. Lauantaiaamusta tytöt lähtivät Ollin ja ukin kanssa leikkikentälle ja ryhdyin itse ruuanlaittoon. Huomasin kouluttaneeni Ollin vähintään tyydyttävästi, kun hän palasi leikkikentältä kauhealla kiireellä juosten, kun Olivia oli ilmoittanut keinuessa, että "kakka" ja toi mukanaan erään saksalais-amerikkalaisen perheenäidin puhelinnumeron. Etenkin aiemmin syksyllähän harrastuksenani oli puhelinnumeroiden kerääminen leikkikentällä ja nyt Olli oli löytänyt erään tylsistyneen, vasta tänne muuttaneen kotiäidin puhelinnumeron, joka kaipasi seuraa itselleen ja meidän tyttöjen ikäisille lapsilleen. Kunhan saadaan Olivia jäämään yksin päiväkotiin, on meillä ainakin jo kaksi kyläilypaikkaa. Jes!


Sitten lähdimme tyttöjen nukutusajelulle eli katselemaan Potsdamin kaupunkia, Grünewaldin kaupunginosaa (jossa huhutaan eräällä saarella sijaitsevan pariskunta Brangelinan omistuksessa olleen talon, mutta eivät olleet kotona, vaikka yritettiin kuikuilla) ja päädyimme viimein Spandauhun, jossa kävimme jo aiemmin hyväksi havaitussa konditoriassa nauttimassa loistavat kakkupalat. Lauantai-illan vietimme vielä isossa Prisman tyylisessä Real-kaupassa, eikä lauantainakaan siis pahemmin lepäilty. Ehkä levottoman päivän, flunssapöpön tai vaan huonon tuurin ansiosta olin nukkunut loistavat yöunet klo 3 asti, mikä on Linnean ollessa kyseessä erittäin myöhäinen heräämisaika ja hakiessani huutavan lapsen sängystään tyttö oli ihan kuuma, joten suppoa kehiin.


Seuraavana aamuna meidän ei onneksi sitten tarvinnutkaan lähteä mihinkään, vaan köllöteltiin kaikki jopa ysiin asti sängyssä. Olivia oli noussut ukin seuraksi jo seiskalta.. Ukki, Olli ja Olivia söivät kunnon brittiläisen aamupalan ja hyppäsivät eläintarhan suuntaan vievään bussiin ja me aloitettiin Linnean kanssa imurointi-, pyykinpesu- ja ruuanlaitto-operaatio. Kolmen maissa kotiin tulivat väsyneet ukki ja Olli sekä Olivia, joka oli nukahtanut rattaisiin vasta varttia ennen kotiintuloa, tyypillisesti. Iltasella Oliviallekin nousi vähän lämpöä, joten saatiin väsyneet tytöt aikaisin nukkumaan ja pystyimme seuraamaan täysillä vaalivalvojaisia. 

Olli oli asentanut läppärinsä kautta meidän telkkariin yle.areenalta tuloslähetyksen ja jännitystä riitti, kun tyttöjen nukkumaanlaiton aikana kakkosen ja kolmosen tilanne kääntyi toisinpäin. Antamatta omaa panostani lehdissä ja facebookissa vellovaan vaalikeskusteluun totean vain, että mielestäni siinä on kaksi oikein pätevää ehdokasta, joista varmasti molemmat voisivat hoitaa hyvin Suomen presidentin tehtävät. Itsehän olemme kuitenkin täällä Merkelin muijan (kiitos lempinimen keksimisestä serkku-rakas!) valtakunnassa.


Kun tytöt olivat molemmat tosi nuhaisia ja molemmilla oli illalla lämpöä, päätin, että sairastelemme kotona maanantain. Ukki lähti aamupalan jälkeen kaupungille katselemaan nähtävyyksiä ja ostamaan paitoja. Olivat käyneet Ollin kanssa Kreuzbergissä kebapilla ja katsomassa meidän parin ekan viikon väliaikaisasuntoa Mitten Adalbertstrasse 60:ssä ja nähneet Ollin työpaikankin Invalidenstrassella. Täällä tapahtui aamulla saksalaisittain pieni ihme eli satoi lunta oikein isoina hiutaleina. 

Mainitsin myös viime viikolla lumesta, eikä sitä tainnut jäädä maahan tälläkään kertaa yhtään pidemmäksi aikaa, mutta tällä kertaa löysin kameran ja ehdin ottaa kuvia. Yhden tosin missasin, nimittäin kun lunta oli pyryttänyt ehkä 5 min, ajoi ohitsemme lumiaura! Mielestäni loskaa ei ollut kyllä aurattavaksi asti, mutta ilmeisesti saksalaiset olivat eri mieltä. Alla olevassa kuvassa näkyy meidän aavistuksen ankea takapihamme.

Meillä sen sijaan oli kaksi pirteää tyttöä, jotka menivät aika lujaa pitkin kämppää ja koettelivat äidin hermoja syömättömyydellä ja muulla kivalla pikkukiukuttelulla.. Päätinkin, että oli mikä oli, niin huomenna ainakin osa tästä porukasta menee päiväkotiin. Oheisessa kuvassa Olivia on jähmettynyt Barbie-elokuvan eteen, mutta Linnea ei vielä jaksa moista kovin montaa minuuttia seurata. Ukki sitten komensikin minut lasagne-porkkanaraaste-lätty -päivällisen jälkeen päätä tuulettavalle kävelylenkille.

Tiistaina kello soi 6.45 päiväkotiin lähdön merkiksi, mutta niin surkeasti jo kolmatta yötä nukkuneena, kiitos todella tukkoisen Linnean, siirsin tapojeni vastaisesti kelloa 10 min eteenpäin. Seiskan maissa totesin, että nyt on pakko nousta ja kuulinkin Olivian jo yskivän alakerrassa. Tein pienen analyysin tautitilasta, kuuman puuron ja teen Olivialle ja päätin mennä itse vielä hetkeksi nukkumaan. Linnean herättyä kasilta, ehdotin, että Olivia harjoittelisi päiväkotielämää ukin kanssa edes pari tuntia aamupäivästä ja sen sovittua hoitajille, lähetin yskivän, mutta pirteän ja innoissaan olevan tytön matkaan. Vähän mielessä kaiversi, että olinko nyt vain itse laiska, mutta en olisi uskaltanut viedä Linneaa vielä sinne juoksemaan muiden lasten kanssa, eikä neiti olisi viihtynyt ukin kanssa 5 minuuttia kauempaa, joten kaipa ratkaisu oli oikea. Vietettyämme oikein rentouttavaa aamupäivää, sainkin ukilta soiton, että Olivia ei haluakaan tulla vielä parin tunnin jälkeen kotiin, vaan jäädä koko päiväksi ja toivotin oikein kivaa loppupäivää. Ihanaa, kun pieni viihtyy, vaikka haluaakin sinne vielä tutun aikuisen seuraksi.


Tiistaiaamua piristi myös ihana vauvauutinen Suomen Hervannasta, kun eräästä Olivian vauvakaverista oli tullut pikkuprinssin isoveli. <3


Sain tähän asti kirjoitettua ennen kuin nuorempi prinsessamme heräsi ja ukki ja Olivia tulivat kotiin hyvin menneen päiväkotipäivän jälkeen. 


-Laura 

Synttäriviikosta selvitty

Haudi hau!

Olemme selvinneet ensimmäisestä kokonaisesta viikosta päiväkodista ja 3-vuotissynttärihulinoista. Lapset menivät nukkumaan jo tuntia normaalia aikaisemmin tänään kiukuteltuaan väsymystään koko aamupäivän päiväkodissa ja äiti korkkasi punaviinipullon ja yllättäen saamme taas tekstiä aikaiseksi.

Tämän viikon maanantaina täällä oli muutaman tunnin jopa lumi maassa, jolloin eräs lapsista oli ottanut pulkan mukaansa ja niinpä lapset vetivät innoissaan toisiaan pulkassa peräti sentin hangessa. Pienestä sitä saksalaislapsi ilonsa repii! Ja kaikki riemu toki ilman hanskoja, jotka täällä on todettu täysin turhiksi vaatekappaleiksi, mutta päiväkotilapsilla on sentään toppahaalarit päällä. Iltapäivällä lunta ei enää edes ollut ja siitä lähtien on tullut vettä joka päivä. Istuin samana iltana kymmeneen asti illalla vanhempainillassa, jossa eräs äiti kertoi tyttärensä missanneensa päivän pulkkailun ja halusi ottaa seuraavana päivänä myös pulkan mukaan.

Vanhempainillassa viini virtasi ja syötiin keittoa ja makkaraa (siis kokonainen bratwurst laitettiin keittolautaselle ja syötiin sormin). Vanhemmat tekevät päiväkodissamme kaikki päätökset ja hoitavat asiat, joten vanhempainiltojakin on tiuhaan. Tuotimme jo Suomesta kylmäsavuporoa, josta voi vääntää piirakkaa, kun meidän vuoro tulee, koska vanhempainiltapäivänä toinen perheen vanhemmista lähtee lasten nukkumaanmenoaikaan jonkun päiväkotilaisen luo litkimään viiniä ja puhumaan tärkeistä asioista ja silloin pitää laittaa pöytä koreaksi.

Keskiviikkona saimme odotetun vieraan Suomesta, kun Heikki-ukki saapui viihdyttämään tyttöjä pariksi viikoksi ja tsekkaamaan tietenkin samalla alueen lintupaikat, eikä meidän takapihan ruokinnan mustarastas  hänelle ihan riitä. Saimme samalla myös pakastimen täyteen ruisleipää. Nam! :)

Ukki saapui Olivian (ainoaksi) synttärivieraaksi, mutta onneksi saimme juhlia koko päiväkotiporukkamme kanssa. Tiistaina väsäsin banaani-suklaamuffinsseja, mutta koska en laiskana jaksanut lähteä kauppaan, korvasin taloussuklaan mariannesuklaalla, joka teki yhdistelmästä aavistuksen eksoottisen. Sankarille eivät moiset kelvanneet, joten näpräsin seuraavana iltana perinteiset suklaamuffinssit, joihin sulatin suklaata päälle ja tiputtelin jokaiselle tasan 5 M&M-karkkia päälle ja lopputulos oli leikki-ikäisten mielestä erittäin onnistunut.

Ollin päästiin keskiviikkoiltana puolen yön aikoihin nukkumaan, kunhan hän oli väkertänyt lapsille juusto-lihapulla-tomaatti-nakki-mozzarella-viinirypäle- tikkuja, joista teimme piikit melonisiilille sekä kurkku- ja porkkanapaloja. Torstaiaamuna päiväkodissa lapset saivat maistaa myös suomalaista Uotilan ruislimppua ja aamupalan jälkeen myös suomalaisia erikoisuuksia, ksylitolipastilleja, joista meidän keittäjä teki jo tilauksen.

Aamiaisen jälkeen muutamat saksalaisetkin innostuivat tanssimaan Titi-nallen tahtiin. Päivä jatkui Suomesta lähetettyjen korttien ja pakettien avaamisella ja päivällisellä läheisessä kreikkalaisessa ravintolassa, jossa tarjoilijat lauloivat sankarille "happy birthday to you". Täällä lapsetkin osaavat moisen laulun englanniksi. Kreikkalaisessa ravintolassa aikuisille tarjoillaan jopa kolme shottilasillista ouzoa aterialla ja lapset saavat vihreää mehua, jota on tosi hauska juoda pienistä laseista. Ravintola on siitäkin syystä meidän suosikki, koska lapset saavat siellä lastenlistana värityskirjan ja kyniä pöytään ja tarjoilijat tulevat kutittelemaan ohimennen ja pelleilevät tyttöjen kanssa. Saksalaisissa ravintoloissa saa syöttötuolejakin etsiskellä ja lasten ääniä katsotaan naapuripöydistä murhaavasti. Illalla sänkyyn kaatui ilmeisen tyytyväinen 3-vuotias.

Tämän päivän ollaankin sitten kaikki oltu tosi väsyneitä ja otettu rennosti. Yritin päästä päiväkodista muutamaksi tunniksi pois aamupäivällä, mutta kun perääni itkettiin jo vessareissulla, päätin yrittää moista seuraavan kerran levätyn viikonlopun jälkeen.

Viikon uskomattomin uutinen oli kyllä se, että meidän autokatokseen hädin tuskin mahtuva shampanjanvärinen bemarimme, tuli tänään viimein korjaamolta. Vastahan se siellä tosin parisen viikkoa ennen joulua ja kolme viikkoa joulun jälkeen oli, mutta ilmeisesti se on jopa saatu ainakin pääosin korjattua. Korjauksen syinä olivat meikäläisen pienoinen törttöily pysäköidessä (tuhosin vain yhden golfin ja vähän toista bemaria) sekä joku mukava Pavel, joka kävi yhtenä yönä riisumassa ylivarusteltua autoamme ottaen mukaansa airbagin, navigaattorin, radion, screenin ja cd-soittimen. Onneksi meillä on vakuutus, vaikka yhtiö onkin äärimmäisen heikosti ja hitaasti yhteistyökykyinen, mutta ovat kuitenkin muutaman tonnin arvosta auton korjausta korvanneet.

Viikonloppuna olisi ohjelmassa ainakin eläintarhaa ja varmaankin vähän turistiajelua lähiympäristössä. Huomenna aamulla haetaan joka tapauksessa tuoreet sämpylät leipomoautosta, joka päivystää lauantaiaamuisin 100 metrin päässä meidän ulko-ovelta. Olivia otetaan mukaan, koska lapset saavat mukaansa yleensä yhden ilmaisen sämpylän. ;)

Viikko on ollut erittäin työntäyteinen, mutta antoisa, mutta aloitamme ensi viikolla ehdottomasti Olivian totuttelun yksin olemiseen päiväkodissa, niin saa täällä kotonakin jotain tehtyä. Taidanpa siirtyä iltapalan syömiseen, kun ei kai sitä pelkällä punaviinillä elä kuitenkaan.

Tschüss,

Laura

Esittelyjä eli kukas tätä oikein kirjoittaa ja kenestä kirjoitetaan

Hallöchen kaikille!


Vaikka kaikki tätä lukevat varmaan minut tuntevatkin, ajattelin näin ensimmäisen varsinaisen suunnitellun tekstin kirjoittamisen aluksi esitellä itseni ja meidän perheen, toki ajankohtaisten kuvien kera. 

Tätä kirjoittaa siis Laura, joka pääsi miehensä työpaikan siivellä taas vaihteeksi ulkomaille, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan ja perheen kanssa. Ikäähän minulla on sen verran, että onnekkaat lukijani saattavat saada ensi kesänä kutsun pyöreille synttäreille, toki Suomeen. Wienin opiskeluaikaisista rillutuksista ei tällä kertaa ole tietoakaan, eikä siis paikallisesta yöelämästäkään, vaan nyt mennään lasten ehdoilla. Olen siis tyttöjen kanssa kotona tai siis kohta enää nuoremman täystuhon kanssa, kun isompi on totutettu päiväkotiin. Saksan opettajan (ja kääntäjän) opinnoista on täällä kielellisesti hurjasti hyötyä ja etenkin alkuaikojen harrastukseni oli kerätä leikkikentällä äitien puhelinnumeroita ja kerroin kyllästymiseen asti, kuinka pitkään olemme täällä asuneet, miksi tulimme ja kuinka kylmää Suomessa on talvisin ja että ei, en ollut oppinut kaikkea saksan taitoani kuukaudessa. Tarkoituksena olisi koulutuksestani huolimatta löytää täältä mahdollisesti joskus ensi syksynä jotain töitä (kunhan ensin keksisi millaista sitä hakisi), saada rahdattua iso takapuolensa zumbatunnille ja vähän saada sosiaalisia kontakteja, varmaankin aloittaen tämä lista lopusta päin. 

Rakas aviomieheni Olli (tai siis kuuulta, kuten tytötkin häntä pitkin taloamme huutavat) siirtyi tänne Tampereelta suomalaisen kännykkäjätin palvelukseen, kun Hervannasta olisi uhanneet lähtöpassit vuoden päästä. Työmatkaa täältä meidän takahikiältä kertyy peräti tunnin bussi- ja junamatkan verran, mutta hervottoman kokoisessa Berliinissä joutuu joka paikkaan matkustamaan pidemmän aikaa. Olli eli meidän isi tekee töitä englanniksi, mutta osasi heti toisella meidän täälläoloviikolla jo ostaa meille shampanjanvärisen bemarin saksaksi, joten sekin kieli sujuu pikku hiljaa paremmin. Ollilla on ikioma pyhättönsä meidän kellarissa, jota myös viski-/juoma-/työpöytänurkkaukseksi kutsutaan, johon oma pikkuhamsterimme salaa kiikuttaa yhä erilaisia olutpulloja, mutta sentään myös vissyä ja omenamehua. Ollista tuli aikamoinen ammattilainen Ikean kaappien kokoamisessa, kun saksalaisissa taloissahan ei ole edes vaatekaappeja valmiina, niin
kokoamisessa vierähti päivä jos toinenkin.

Vanhempi pikkukultamme Olivia täyttää neljän päivän päästä kolme vuotta ja saksalaisen lainsäädännön mukaan oikeutettu päiväkotipaikkaan, mutta mepä saimme pienen varaslähdön. Lempiharrastuksenaan Olivia pyöräilee meidän kellarissa, vaikka pyörästä tulee kyllä aika usein tappelu. Olivia opettelee innoissaan saksaa ja osaa jo laskea kymmeneen, kertoa nimensä ja sanoo usein "danke", "bitte" ja "tschüss" ihan suomenkielisessäkin keskustelussa. Olivian touhutessa yleensä sattuu ja tapahtuu, kun aina ei ihan ajatus pysy perässä, kun jalat jo liikkuu, mutta kolmevuotiaalla on onneksi jo ihmeen paljon järkeäkin päässä. Olivia hoitaa mielellään Viola-nukkea ja aika usein myös pikkusiskoa, joka tosin on oppinut jo huutamaan "älä". Tulevan viikon tavoitteena Olivian pitäisi oppia päiväkodin rutiinit, niin että siellä pärjäisi ilman äitin tulkkausta ja apua ja pikkusiskon seuraa ja tietenkin pitäisi myös juhlia niitä synttäreitä. Vieraaksi saamme Suomesta ukin, joka viettääkin meillä pari viikkoa. :)

Nuorempi tuholaisemme, herttainen Linnea täyttää huomenna 1 v 4 kk ja päätti sen kunniaksi opetella tällä viikolla käymään potalla. Toiset lapsethan ovat yleensä vähään tyytyväisiä, niin Linneakin ja koska äiti ei ehtinyt häntä niin ahkerasti potalle viemään, hän päätti itse ilmoittaa "kakka" (eli pissa) ja "potta", niin sitten mentiin vessaan lorottelemaan. Jopa yksi yö selvittiin kuivalla vaipalla, johon ei isosiskokaan vielä pysty, mutta emme sentään ruvenneet vielä ihan vaipattomiksi. Sen sijaan tissittely on Linnean lempiharrastus, lähinnä öisin, eikä äiti sitä ole vieläkään raaskinut siitä vierottaa. Puhumisessa on tällä hetkellä in kaikki eläinten äänet ja Linnea kiittää sanalla "danke" siskoa matkien, koska se on ehkä helpompi sana kuin kiitos, kuka tietää. Linnean olisi tarkoitus opetella ensin puhumaan suomea, mutta mielenkiinnolla odotamme, kuinka kieli lähtee muokkaantumaan, kun Olivia oppii saksaa. Linnea on supernopea ja välillä aikamoinen täystuho, mutta toisella hetkellä antaa pusuja ja on aikamoinen äitin vauva.


Lisäksi täällä asuu meidän kolmas lapsemme Viola Baby born Karhu, mutta se on onneksi aika vähään tyytyväinen ja makaa tälläkin hetkellä pää alaspäin alasti sohvalla. 

Tänään iltaruuaksi syötiin tortilloja ja Oliviakin suostui viimein maistamaan guacamolea, joka olisi pitänyt saada syödä sitten kaikki, nachojen kanssa tietenkin. Nyt pitäneekin alkaa lopetella, kun aamulla pitää lähteä kukkakaupan kautta aikaisin päiväkotiin ja on vielä megaroska-aamu eli kerätään paperi- ja sekajäte ja pahimmassa tapauksessa tiet ovat jäässä, jolloin liikenne saattaa olla aika kaoottista. Onneksi päiväkodille on vain 6 km matkaa...


Tschüss,


Laura

Viimein aloin minäkin tehdä täällä jotain järkevää eli aloitin blogin!

Hei kaikki lukemattomat lukijani (vai voikohan niin sanoa)!


Saatuani asiasta jo kaksi kehotusta, päätin nyt sitten luoda itselleni blogin ja alkaa kirjoittelemaan tänne jotain, kun tekstiä syntyy muutenkin vähäpätöisemmistäkin asioista. Olkaapa siis hyvät Anna ja Pia ja ehkä jotkut muutkin. Tekstiä lupaan tänne laittaa, muutoinkin kuin lauantai-iltana parin viinilasillisen jälkeen (krhm, mut lapset nukkuu), mutta kuvien laittamista pitää vähän vielä opetella. Yritetään.. 


Ollaan siis asusteltu täällä Kleinmachnowissa, noin 2 km Berliinin rajalta reilut kolme kuukautta ja pikku hiljaa totuttu paikkaan. Berliinin vakuunaeläin on meidän perheelle osuvasti karhu, joten sovitaan porukkaan, vaikka nyt varsinaisesti ex-DDR:ssä asutaankin. Meillä on täällä ruhtinaallisesti tilaa (lue: siivottavaa), kun neljässä kerroksessa asutaan peräti 170 neliön rivitaloasuntoa, niistä tosin 50 neliötä on ainakin jonkin verran homeista kellaria. Ilmeisesti jokainen saksalainen kellari on jossain määrin homeessa, joten asiasta ei vaan panikoida yhtä lailla kuin Suomessa. Takapihakin on, tosin mutainen ja aika täyteen kasvanut, mutta kuivatinpa siellä vasta vielä viime viikolla pyykkiä. Täällähän ei mikään kovin kylmä talvi ole ja sisälläkin on kuitenkin ilman kosteus vähintään 50 %, joten se ja sama laittaa pyykit pihalle. Etupihalla on autokatos, johon mahtuu meidän auto juuri ja juuri, kun peileistä katoksen tolppiin on vain 5 cm, mutta onneksi meidän auto on viime aikoina pääosin ollut korjaamolla ja vuokra-autot on ollut pieniä Seateja, joten ei huolta. 


Syksy oli meille aika rankkaa aikaa henkilökohtaisten menetysten takia ja kun oltiin uudessa maassa ilman yhtään tuttua. Onneksi oli Fazerin suklaa. ;) Mutta Suomessa käydyn joululoman jälkeen meillä alkaa pikku hiljaa uusi elämä. Olivia aloitti viime torstaina päiväkodin, mikä tarkoittaa meille aikatauluja arkeen ja sitä, että Olivia alkaa saada kavereita ja oppia viimein myös saksaa. Ainakin ensi viikko vietetään vielä Linnean kanssa päivät Olivian tukena. Olivian päiväkoti Kinderhaus Schönowissa on vain 16 lasta, jotka ovat 2-6 -vuotiaita ja siellä on 2 hoitajaa, 1 siviilipalvelustyttö sekä keittäjä. Toistaiseksi se on vaikuttanut musta oikein mukavalta paikalta. Se toimii pitkälti vanhempien aktiivisuuden pohjalta ja siksipä vanhempainiltoja onkin 3 viikon välein ja saatan jopa joutua tuuraamaan keittäjää, jos hän sairastuu. Niin ja tämä mamma yrittää myös pakottaa itsensä viimein zumbailemaan, kun meinaa joulusuklaat vähän tuntua housuja jalkoihin vetäessä. 


Täältä on Berliinin keskustaan aikamoinen matka. Olli kulkee päivisin töihin tunnin verran bussilla ja s-bahnilla ja olen nyt pari päivää kuljettanut meidän Oliviaa päiväkotiin Berliinin Zehlendorfiin 6 km:n päähän, tosin autolla. Eilen illalla kävin ekaa kertaa humputtelemassa eli syömässä sushia 7 muun suomalaisen äidin kanssa Prenzlauer Bergissä eli lähes toisella puolella kaupunkia (matka-aikaa yhteensä 3 kulkuvälineellä 1 h 10 min) ja se oli pitkästä matkasta huolimatta tosi virkistävää. Söin jopa sushia, toisen kerran elämässäni. Takaisin kotiin en enää päässytkään julkisilla, joten oli pakko ottaa taksi, mutta ehkä 45 min matka maksoi 40 euroa, joten mielestäni se oli turvallisesta kotimatkasta halpa hinta, ainakin Suomeen verrattuna. 


Tänään meillä oli alkuillasta ensimmäisenä lauantai-iltana sosiaalista elämää, kun käytiin Ollin työkaverin luona kylässä. Heillä oli Olivian ikäinen tyttö ja vauva ja kaikki tytöt olivat riemuissaan leikkikavereista ja me aikuiset saimme juoruta Saksan paremmin ja huonommin toimivista puolista, ikävä kyllä niitä huonommin toimivia tuntuu olevan aikas paljon enemmän tai sitten se on vaan tottumuskysymys, mutta säästän teidät niiltä tällä kertaa.


Odotan mielenkiinnolla, kuinka tämä kirjoittaminen lähtee käyntiin ja yritän tsempata myös niiden kuvien kanssa. Mitään älyttömän mielenkiintoista tämä meidän elämä täällä ei varmaankaan ole, mutta saahan tätä lueskella, jos huvittaa. Laittakaa toki jotain kommenttia (mikä ilmeisesti on myös mahdollista), jos kiinnostaa. 


Gute Nacht,


Laura