Karnevaaleja ja uusi auto

Heippulis peippulis,


karnevaalit on nyt juhlittu. Etelässä asuva "pikkusiskoni" eli entisen vaihto-oppilasperheeni sisko oli sitä mieltä, että onneksi karnevaalit ovat ohi, sillä Fasnet (lue:karnevaali-) -fanaatikkona hänellä on riittänyt tapahtumia asian tiimoilta jo viimeisen kuukauden. Suomen laskiaistiistai oli täällä karnevaalin viimeinen päivä ja meidän osalta Der Tag, jolloin päiväkodissa juhlittiin. Vaikka olen viime aikoina pyrkinyt katoamaan päiväkodilta mahdollisimman pian Olivian tuomisen jälkeen, karnevaalipäivänä jäin joksikin aikaa kameran kanssa paikalle. Ja se kannatti, sillä lapset olivat mitä erikoisemmissa puvuissa ja kaikki aivan innoissaan. 


Tädit olivat lasten kanssa koristelleet eri huoneet eri värisiksi, sillä teemana olivat perusvärit ja päiväkodilta löytyi sininen, keltainen, vihreä ja punainen huone. Me tosin vähän luistettiin teemasta, kun Olivia halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen puvun. Luistin myös ompelusta hakemalla puvun kaupasta, mutta yksi äiti oli ommellut sametista vanhemmalle sinisen ja nuoremmalle keltaisen prinsessapuvun, toinen värkännyt nuoremmalle pojalleen pikku korppi -puvun (paikallinen lastenkirja ja telkkarisarja) ja vanhemmasta tehty tulitikku (en tiedä millä mielikuvituksella asun teema oli keksitty, joka tapauksessa toisessa kuvassa hymyilee Julian alias tulitikku) ja kolmannen äidin ainut kullanmuru halusi välttämättä olla sateenkaarikala (jälleen joku lastenkirjahahmo). Ehkä sitten ensi vuonna... Sanoo äiti, joka kolmannella luokalla teki kolme kertaa ompelukoneen ajokortin, kun joka kerta kului paperi puhki. Mutta kuvat puhukoon puolestaan: 

Me otettiin Linnean kanssa kotona tasan verran osaa juhlintaan, että ostimme leipomosta paikallisia karnevaaliherkkuja jälkiruuaksi, nimittäin munkkeja. Täällä niitä kutsutaan sanalla Pfannkuchen (samaa sanaa käytetään myös lätyistä ainakin jossain päin Saksaa), joista olen törmännyt luumu- mansikka- ja kirsikkaversioihin. Päällä on tomusokeria tai sokerivesikuorrutusta ja päivän makeakiintiö on jopa minulla täynnä yhden jälkeen. 

Tällä viikolla sää on seilannut puolelta toiselle kuin Suomessa huhtikuussa. Maanantaina oli jo uskomattoman keväistä ja todettiin, että tuskin lämpötila tästä enää menee edes pakkasen puolelle. Tiistaina, kun neitiä puettiin prinsessapukuun, tuli lunta taivaan täydeltä koko aamupäivän. Oikein sakeana isoja hiutaleita. Tietenkin lumiharja oli olkkarin lattialla, kun jo reilun vartin aikana ollessani päiväkodilla, tuli auto ihan lumiseksi. Kotiin tultuamme teimme Linnean kanssa Saksan talven ekan ja ainoan lumiukon ihan tien varteen ja laitoimme sille pirteän Olivian hellehatun päähän. 

Mutta herättyämme päikkäreiltä lumiukko oli jo maassa ja lumesta tullut ihanaa loskaa. Päiväkodin pihassa aamun sisällä leikkineet lapset olivat riemuissaan likomärästä lumesta ja heittelivät toisiaan ja tätiä lumella. Täti heitti myös lapsia takaisin, ei tietenkään tosissaan, mutta Suomessa olisi tuolla lumimäärällä kielletty ehdottomasti lumen heittely, ettei sitä joudu silmiin. Noh, täällä on lunta niin harvoin, että prioriteetit ovat vähän erilaiset. Keskiviikkona oli päivälämpötila +10 ja perjantaina jo aamulla klo 8 näytti lämpömittari +10 astetta, joten kyllä tänne taisi kevät tulla. Kaivoin jo Olivialle kevättakin ja -.housut päälle ja "tilasin" seuraavilta Suomen vierailtamme Reiman haalarin. 


Ei ole kyllä yhtään puolen metrin hankea ja pakkasta tällä hetkellä ikävä. En olisi ollut pettynyt, vaikkei täällä olisi koko talvena lunta ollutkaan ja juuri tällaista erilaista ilmastoa täältä tulimmekin hakemaan. Olemme niin paljon etelämmässä, että kevät tulee paljon, paljon aikaisemmin ja tietty senkin puoleen nopeammin, ettei ole niitä korkeita hankia, jotka pitäisi ensin sulattaa. 


Käväisimme Linnean kanssa tällä viikolla apteekissa ja saimme sieltä mukaamme Baby und Familie lehden (Vauva ja perhe) ja vaikkei meillä enää vauvaa olekaan, vaikkakin edelleen yksi yötississä roikkuja, niin vauvajutut kiinnostavat. Jooh, vieroitus on vähän venynyt ja vanunut.. Lehdestä löytyi nimittäin mielenkiintoinen artikkeli paikallisesta kiinteisiin ruokiin totuttelusta. Kyllä meidän neuvolajärjestelmämme vaan on loistava, kun kaikki saavat henkilökohtaisia neuvoja tässäkin asiassa. Täällä jutut tarvii vaan ottaa itse selville. 


Noh, täälläkin kiinteitä suositellaan aloitettavaksi viidennestä - seitsemännestä kuukaudesta alkaen eli ymmärrykseni mukaan samat 4-6 kuin Suomessa. Aluksi pitäisi luonaaksi tarjota jotain kasvista, kuten porkkanaa, palsternakkaa, kurpitsaa tai parsakaalia, kun sitä syödään kunnon annos (mitä ikinä se tarkoittaakaan), annetaan seuraavalla viikolla kasvis-peruna-sosetta. Mutta mielenkiintoista on, että jo kolmannella viikolla soseeseen lisätään lihaa, jotta saadaan tärkeää rautaa. Soseeseen lisätään ruokalusikallinen rapsiöljyä ja neljä ruokalusikallista appelsiinimehua (!). Sen jälkeen annetaan myös kerran viikossa rasvaista kalaa. Itse olin antanut Olivialle varmaan jo 1-2 kk kasviksia ja hedelmiä ennen kuin annoin lihaa, sillä ajattelin, että lapsen mahan pitäisi saada sopeutua hitaasti, kun liha on hankalasti sulavaa. Ilmeisesti Suomessakin ovat suositukset siitä tosin vaihdelleet, annetaanko ensin lihaa vai viljaa ja täällä liha tulee ensin. 


Jo 5 - 7 -kuiselle suositellaan täältä tehtäväksi maitopuuroa, johon laitetaan ihan lehmän täysmaitoa. Suomessa lehmänmaitoa suositellaan annettavaksi vasta 1-vuotiaille sen proteiinipitoisuuden takia. Ja ruokajuomaksi suositellaan luonnollisesti vesijohtovettä tai sokeroimatonta yrtti- tai hedelmäteetä, jota täällä ilmeisesti juotetaan lapsille jo laitoksella. Ilmeisesti täällä luotetaan siihen, että kyllä lapset kalsiumia jostain saavat, jos kerran, pari päivässä juovat vähän maitoa. Noin 9-kuukautisen ajatellaan täällä siirtyvän jo perheen arkiruokaan. Maassa maan tavalla, mutta taidan itse kuitenkin pitäytyä suomalaisissa suosituksissa, jos vielä joskus pääsen lasta soseisiin totuttelemaan. 


Ai niin, ja onhan meillä myös uusi perheenjäsen, nimittäin upouusi Skoda Octavia, jolla oli ajettu kokonaista 13 kilometriä, kun ajoimme sen autoliikkeestä ulos. Kyllästyimme jatkuvaan pelkäämiseen, että onkohan bemari tänä yönä kiinnostanut varkaita ja hankimme uuden auton, joka ei täällä suinkaan ole yhtä yleinen kuin Suomessa, mutta toivomme niitä riittävän tuolla Puolan ja Tsekin rajan takana sen verran, ettei niitä eikä niiden osia tarvi täältä asti tulla hakemaan. Tässäkin on kuitenkin jonkinlainen navigaattori ja minun vaatimuksestani parkkitutka peruuttaessa ja tietenkin automaattivaihteet. Leveyttä on 10 cm vähemmän kuin bemarissa, mutta takakontissa riittävästi tilaa. Olivia tilasi vihreän auton, mutta minulle välttää kyllä tuo mustakin. Eihän se niin hieno ole kuin meidän shampanjanvärinen bemari  kaikkine hienouksineen, mutta eipä täällä taida bemarin kaltaista autoa ilmeisesti uskalla pitää, joten tämä on ihan järkivalinta.

Mutta koska sää on tosiaan nyt lämmennyt, taidamme jatkaa tänä viikonloppunakin viikko sitten aloittamaamme uutta harrastusta, nimittäin pyöräilyä. Toistaiseksi se on hieman yksipuolista, sillä vain Olivia omistaa perheessämme pyörän, mutta se on sitäkin innokkaampaa. Viime sunnuntaina vetäisimme aamupäivällä lenkin, jossa Olivia polki varmaan parisen kilometriä, Linnea istui rattaissa ja me Ollin kanssa käveltiin. Tarkoituksena on hankkia myös Ollille ja mulle pyörä ja Linnealle lastenistuin, kunhan tämä kevät tästä vielä vähän etenee, niin voimme taas vähän saksalaistua ja urheilullista lisää ja alkaa reippailla pyörän selässä.

Täällä on Ollilla vaihteeksi vähän kipeä olo ja kurkkua särkee, mutta eiköhän se tuolla rommilla höystetyllä teellä sen verran katoa, että pääsemme huomenna juhlimaan suomalaisen Minni-tytön 3-vuotissynttäreitä ja ehkä jopa ainoa omistamamme verhotanko voisi kiivetä viimein tyttöjen huoneen ikkunaan. Haaveilen, että saisimme tangot ja myös ne verhot myös muihinkin ikkunoihin, kun on edelleen aavistuksen alaston olo ilman verhoja. Saapa nähdä, onnistuuko tämän vuoden puolella.. Yritämme välttää seinien reittämistä, niin sen takia täytyy vähän miettiä, kuinka kiinnittää verhot. Joka tapauksessa Olivia taitaa tykätä viimein päiväkodista. Keskiviikkona hain hänet jo ennen päikkäreitä, kun lähdimme uutta autoa hakemaan ja tyttö alkoi itkua vääntämään, että haluaisi nukkua päiväkodissa. Julma äiti vei nyt tytön kuitenkin autoon nukkumaan.. 


Oikein rentouttavaa viikonloppua, also schönes Wochenende, 


toivottaa teille 

-Laura