Sairastelua keväisessä auringonpaisteessa

Moips!


En ole unohtanut teitä lukijani, vaikka en viime viikonloppuna kirjoitellutkaan mitään tänne blogiini, syynä on ollut vain se, etten ole keksinyt mitään kirjoitettavaa, kun meillä on vain sairasteltu.


Tuntuu, että koko perhe on ollut enemmän ja vähemmän flunssassa siitä asti, kun Olivia tammikuussa aloitti päiväkodin. Havahduin viikko sitten siihen, että tytöt ovat olleet meidän edellisestä Suomen reissusta eli helmikuun alusta asti nuhassa, ihan tauotta. Olivia on lisäksi kärsinyt ajoittain kovasta yskästä, joka on hänen kiusansa aina flunssa-aikana. Olli oli vasta mennyt töihin parin kotipäivän jälkeen, kun kärsi kovasta kurkkukivusta. Oli pakko viedä tytöt lääkäriin. Jo alkuviikosta meillä oli peruuntunut kauan sitten sovittu päiväkotiryhmän vierailu meillä, kun Olivia oli kahtena edellisenä iltana oksentanut ja ripuloinut edellisen päivän, mutta muuta merkkiä mahapöpöstä ei sitten ollutkaan.


Onneksi olimme jo löytäneet itsellemme lastenlääkärin, kun Olivia joutui käymään ennen päiväkodin alkua lääkärin tarkastuksessa ja myöhemmin 3-vuotistarkastuksessa sekä molemmat meningokokkirokotuksessa. Lääkäri löysi Linnealta välikorvantulehduksen, mutta Olivialle määräsi vain yskänlääkettä ja nenätippoja todeten, että tämä on vain sellaista jatkuvaa "päiväkotinuhaa". Linneahan oli valittanut korvaansa pari kertaa haroen sitä ja sanoen "korva, korva", mutta eipä äidin meediokyvyt olleet tarpeeksi hyvät ymmärtämään tulehdusta.


Seuraavat päivät meillä olikin aikataulutettu lääkkeiden kanssa, joita saimme apteekista aikamoisen pussillisen. Kaikki tosin olivat homeopaattisia, kun paikallinen lääkäri ei halua määrätä lapsille antibiootteja, josta plussa Saksalle. Suomessa niitä määrätään vähän turhankin herkästi. Linnea sai nestemäistä korvalääkettä ensin 2, sitten 3 tunnin välein sekä lisäksi 4 kertaa päivässä nenätippoja. Olivian ohjelmaan kuului 3 kertaa päivässä nenätipat sekä yskänlääke, joista jälkimmäinen maistui hyvältä ja sit oli kiva ottaa, mutta nenätippojen kanssa piti aluski vähän tapella.


Meille koko perheelle määrättiin myös Esberitox-nimisiä tabletteja, jolla kuulemma pääsisi eroon flunssakierteestä. Lueskelin kotona pakkausselostetta ja mietiskelin, ovatkohan lääkkeet kuitenkaan meille sopivia, koska siinä luki, ettei lääkettä saisi antaa alle 4-vuotiaille, eikä imettäjille (tosin jos söisimme Linnean kanssa molemmat lääkettä, niin tällä tuskin olisi väliä) ja lisäksi lääke sisälsi laktoosia, jolle olen allerginen. Yritin tavoittaa lääkäriä ja jätin hänelle viestin, mutta saksalaiseen tapaan soittopyyntöihin harvoin vastataan, joten jäin vailla vastausta. En halunnut antaa lääkettä lapsille, mutta päätin kuitenkin itse kokeilla, tuloksena koko illan kestävä ripuli pari tuntia lääkkeen otosta. Seuraavalla lääkärikerralla kuulin, että lääkettä saa kyllä antaa lapsille, koska se on luonnontuote, mutta jokaisessa tablettimuotoisessa lääkkeessä pitää olla varoitus lapsille antamisesta, koska pienet eivät osaa niellä tabletteja. Käskettiin murskata tabletti Linnealle, eikä siitä ole tullut mitään oireita, vaikka olemme epäilleet maidon sopivuutta neidille. Ilmeisesti laktoosi ei siis ainakaan ole ongelma ja toivomme, että tableteilla olisi vielä jotain positiivista vaikutustakin.


Yskänlääkkeestä huolimatta Olivia yski lauantai-sunnuntai välisen yön ihan kokonaan. Puoleen yöhön asti valvottiin, mutta loppuyökin kului yskiessä. Toisaalta se vei huomion pois meidän saman yön pääprojektilta, nimittäin Linnean yövierottamisesta. Olimme vieroittaneet Linnean kerran jo viisaasti 7-kuisena, jolloin hän siirtyi Olivian kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja alkoi nukahtaa tissin sijaan isin lauluun ja tarkoitus oli vieroittaa samalla yösyönneistä. Se toimikin jonkun aikaa, kunnes joskus kesällä Oksilan mökillä en halunnut herättää koko taloa Linnean huudolla, vaan otin sen viereen syömään ja siitä lähtien, se oppi nopeasti takaisin tissille. Koko talven on ollut tarkoitus aina lopettaa, mutta sitten on aina tullut Suomen reissu tai joku tauti ja on ollut aina syy siirtää sitä. Nyt totesimme, että parempaa tai vähemmän flunssaista hetkeä tuskin hetkeen tulee, joten päätimme vain, että Olli menee öisin rauhoittelemaan Linneaa, eikä minua öisin näy ja Linnea nukkuu yöt omassa sängyssään lastenhuoneessa.


Eka vieroitusyö osui siis samaan Olivian yskimisen kanssa. Linnea huusi joskus yhden jälkeen ehkä tunnin verran. Olli kävi katsomassa, rauhoittelemassa ja kertomassa tilanteen ja jätti tytön huutelemaan, mikä ei onneksi mennyt paniikkiin asti. Sen jälkeen tyttö heräili parin tunnin välein huutelemaan ja Olli kävi aina paikalla ja neiti rauhoittui itsekseen. Seuraavana yönä huudettiin enää pari kertaa ja sen jälkeen koitti historiallinen yö, jolloin Linnea nukkui klo 20.45-06.45 ihanahtamattakaan. Wuhuu! :) Tosi nopeasti siis opittiin. Itselläni rinnat eivät tietenkään heti tajunneet lopettaa maidontuotantoa, joten sunnuntai oli erityisen tuskainen päivä, jolloin oli pakko vähän tyhjennellä, mutta parissa päivässä tuskaisuus hävisi. Laskeskelin tosin, että olin vuoden 2008 alusta asti ollut joko raskaana tai imettänyt ihan putkeen, joten ehkä tämän 4 vuoden putken jälkeen voisi kropan antaa olla normaalitilassa ainakin jonkin aikaa.


Sunnuntaina päätimme aamulla toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmamme lähteä katsastamaan Potsdamissa sijaiseva sademetsätalo: Biosphäre Potsdam ( http://www.biosphaere-potsdam.de/ ) . Ajattelimme, että sademetsätalon lämmin (+28)  ja kostea (70%) ilma tekisi hyvää Olivian yskälle ja muutenkin paikka voisi olla näkemisen arvoinen. Olimme todella oikeassa. Siellä oli kai jopa 20 000 kasvilajia, joukossa tuttuja hyötykasveja, kuten kahvi, kaneli, pippuri, vanilja ja avokado. Lisäksi hallissa lenteli vapaana ainakin seeprapeippoja ja loistokottaraisia, altaassa uiskenteli keltaisia karppeja ja yhdessä talossa lensi vapaana perhosia. Kävelimmepä jopa vesiputouksen altakin. Kauhistuksekseni terraarioissa oli myös liskoja ja sammakoita ja erään luolan katossa lepakoita. Tytöt olivat kuitenkin aivan innoissaan ja päätimme ottaa paikan myös tulevien vieraiden ohjelmaan. Kuvissa näkyy paikan tunnelmia.

Tämä viikko meillä alkoi kuitenkin jo huomattavasti terveemmissä ja mukavammissa merkeissä. Ulkona oli ihanan auringoista ja keväistä, päivisin lähes +10 astetta ja krookukset kukkivat jo hienosti paikoin. Yöt ovat kuitenkin olleet kylmiä ja aamuisin on vielä ollut muutama aste pakkasta, joten toppavaatteista olemme luopuneet vain joskus iltapäivisin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy meidän talorivistö, jossa meidän asunnon edessä kasvaa 3 puuta ja viimeisessä pienen pyöräilijän riemua.

Olivia pääsi päiväkodin kanssa akvaarioon ja oltaisiin päästy Linnean kanssa mukaan, mutta jouduimmekin lastenlääkärille korvakontrolliin. Lapsilla oli kuitenkin ollut upea retkipäivä. Meillä on jopa verhot viimein ikkunoissa, kun saatiin hankittua verhotangot ja Olli uskalsi kiinnittää ne ikkunoihin. Vanhat verhot olivat odottaneet kaapissa syksystä asti. 

Viikko on sisältänyt myös herkuttelua, sillä keskiviikkona vietimme tapaamisemme 7. vuosipäivää, mutta olin hölmönä varannut itselleni zumbatunnin samalle illalle, joten kävimme jo tiistaina testaamassa Teltowissa uuden italialaisen ravintolan, joka oli aivan tyhjä, mutta saimme tarjoilijalta hyvää palvelua ja tosi hyvää ruokaa. Kerrankin lapset jaksoivat olla jopa kaikki kolme ruokalajia suunnilleen paikallaan. Piti zumbapäivänäkin tehdä kuitenkin itse spesiaalia ruokaa ja erään epäonnistuneen  naudanlihakäärylekokeilun jälkeen, päätin tehdä kanarullia, joihin laitoin sisälle pestoa, pinjansiemeniä, mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaatteja. Vedin rullat hammastikuilla kiinni ja Olli käräytti pinnat kiinni pannulla ja laitoimme rullat pataan ja heitin päälle loput pestot ja lorauksen ranskalaista siideriä ja koko komeuden uuniin. Kaveriksi keitimme spagettia ja kyllä maistui. Olli oli vielä käynyt läheisessä Stahnsdorfin Kaiser-ruokakaupan leipomossa hakemassa meille vielä kakkupalat. Olivia olettaa kaiken olevan aina suklaakakkua ja alkoi huutaa jo ennen kuin ruoka oli pöydässä "Schokolade, schokolade" ja Linnea liittyi kuoroon. Malttoivat sentään syödä pääruoan ennen Sachertortea, omenakakkua ja kirsikka-crisp-kakkua. ;) 

Onneksi zumba oli vasta klo 20.15 ja oli kyllä tehokasta. Edellisen kerran zumbasin tammikuussa ennen pahinta flunssa-aikaa, mutta silloin olin tosi pettynyt tehottomaan tuntiin ja siksi seuraava kerta on venynyt ja vanunut. Nyt ilmoittauduin pysyvästi keskiviikon ryhmään Kleinmachnowin balettikoululle venäläisopen johdolla peppua keikuttamaan. Hassua käydä balettikoululla jumpassa, mutta ilmeisesti täällä balettikoulut tarjoavat yleisesti paljon muitakin tunteja, koska ihmettelin aluksi, että on tässä pikkupaikassakin varmaan kolme!

Arkemme saa parin päivän päästä piristystä, kun ihanaiset entiset naapurimme Ilvekset Kangasalan Korpitieltä saapuvat meitä moikkaamaan. Olivia on jo pitkään odottanut parhaan leikkikaverinsa Vilman tapaamista ja pikkuinen Siljakin pääsee harjoittelemaan konttaamista meidän ehkä hieman viileille lattioille. Toivotaan, että äitille ja isillekin löytyy täältä mieleistä katseltavaa ja shoppailtavaa! ;) Koitamme jaksaa odottaa lauantai-iltaan! 

Ja loppuun vielä kuva, jolla tavalla ei saisi leikkiä, mutta oli pakko ottaa kuva, kun meille ilmestyi kävelevä pakastekassi.

Toivotan teille kaikille, jotka vielä jaksoitte sairaskertomuksemme loppuun, oikein mukavaa loppuviikkoa! Toivottavasti Suomessa ja missä tätä luettekin paistaa aurinko ja elämä hymyilee! 

- Laura