"Isi, miksi tää taikasauva ei tee mitään?" kyselee meidän reipas päiväkotilainen

Heips,

ja kiitos kovasti lukuisista rehellisistä kommenteistanne päiväkotiasian suhteen. Niitä oli oikein helpottavaa lukea! Ihmettelin, miten meidän päiväkodin tädit eivät sanoneet asiaan juuta eikä jaata, vaikka yritin kysellä vinkkejä Olivian totuttamiseen. Toimin tällä viikolla kuten neuvoitte ja tyttö vietiin tiistaina päiväkotiin ja haettiin iltapäivällä kotiin. Ihan maanantaina ei ikävä kyllä päästy aloittamaan, koska en lähtenyt aamulla rahtaamaan tyttöjä minnekään 39 asteen kuumeessa, joka päivällä hipoi 40 astetta. Se olikin viisasta, koska seuraavana päivänä voinkin jo paljon paremmin, vaikka tauti vielä jatkuikin.

Tottakai päiväkotiin jätettäessä Olivia huusi, takertui ja halusi vaan halin toisen perään, mutta päiväkodin täti tuli aina "hätiin" ja otti tytön syliinsä ja antoi äidin/isän lähteä. Ekan päivän jälkeen hoitajat totesivat, että oli myös hetkiä, että Olivia EI itkenyt ja toinen vielä mainitsi, että vaikutti, että Olivia kärsi. Kuitenkin autossa Olivia kertoi, päikyssä oli ihan kivaa. Onneksi lapset unohtavat aika pian päivän itkut ja keskittyvät siihen hetkeen. Joka päivä minulle raportoitiin enemmän leikkiä ja vähemmän itkua, kuten oli toivottukin. :)

Torstai-iltana Olli vei Olivian läheisen kreikkalaiseen ravintolaan syömään palkinnoksi reippaasta päiväkodissa olemisessa. Me ei Linnean kanssa ikävä kyllä oltu vielä siinä kunnossa, että oltais päästy mukaan. Olisi pitänyt odottaa perjantaihin, sillä silloin ei päikyssä oltu enää yhtään itketty, eikä kuumemittari ollut kotona noussut enää hälyttäviin lukemiin. Linnealla tosin oli koko viikon ollut jonkinlaista mahavaivaa, joka oli näkynyt lähinnä ilmavaivoina ja löysänä kakkana, mutta myös suoranaisena kipuitkuna parina yönä. Perjantaina se sitten muuttui varsinaisesti taudiksi, nimittäin ripuliksi, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta matolle, vessan lattialle, tuurilla kerran myös pönttöön. Onneksi se oli lauantaiaamuyön jälkeen jo ohi ja tytölle on alkanut viimein ruoka taas maistua.

Oltiin juteltu päiväkodista tutuksi tulleen Mamarwarien perheen kanssa, että lähdettäisiin sunnuntaina yhdessä ulkoilemaan. Tutustuimme jo ennen päiväkotiaikaa lähileikkikentällämme tosi mukavaan Christianeen ja hänen lokakuussa 3-vuotta täyttäneeseen Kian-poikaansa ja vaunuissa köllöttelevään nyt puolivuotiaaseen Alia Minu-tyttöseen. Perheen isä Massud on syntynyt Saksassa, mutta hänen perheensä on kotoisin Persiasta eli ilmeisesti jostain päin Irania. Heidän kauttaan saimme alun perin kuulla, että Kinderhaus Schönow etsii 2008-2009 syntynyttä tyttöä päivähoitoon. Oli loistava keli, mutta meillä oli Linnean kanssa ollut tosi hankala yö ja se oli jotenkin kipeän oloinen ja itselläni flunssa teki tuloaan, joten Olivia lähti Ollin ja Mamarwarien sekä näiden naapurien kanssa Wannseen jäälle pariksi tunniksi. Tässä teillekin tapahtumsata kuvia, joista ei ihan näy se, että paikalla oli kuulemma satoja muitakin ihmisiä, eikä läheltä meinannut saada parkkipaikkoja. Huomatkaa saksalaisten ihanat puiset kelkat, joita on vedetty päiväkodin pihassa, kun lunta oli sentin verran maassa. Olivian haalari on violetti, Kianin punainen.

Tänään tehtiin pitkään odotettu hankinta, joka liittyy Saksassa tällä hetkellä juhlittavaan viidenteen vuodenaikaan eli karnevaaliin (saksaksi Karneval, Fasching tai Faschnacht). Täällä päin karnevaali ei ole mikään iso juttu, mutta Rheinlandin (eli Reininmaalla) alueella, etenkin Kölnissä juhlitaan innokkaasti ja kulkueissa näkyy paljon myös poliittista satiiria. Myös oman vaihto-oppilasvuoteni aikana 2000-2001 sain kokea Etelä-Saksan Bad Waldseessa kunnon schwäbisch-alemannische Fasnetin, koska koko isäntäperheeni oli täysin hurahtanut siihen touhuun, eikä äiti luvannut koko viikkona laittaa edes ruokaa. Vielä joskus haluan viedä tytötkin katsomaan etelään upeita kulkueita.

Päiväkodissa juhlitaan tiistaina, eikä Olivialle oltu vielä hankittu pukua, joksi kelpasi vain vaaleanpunainen prinsessaunelma. Tai oikeastaan yksi puku oli jo ostettu, mutta Ollilla ei ollut tyttöä mallina mukana, joten mekko menee ehkä vuoden tai parin päästä päälle, mikäli äiti ja tyttö kelpuuttavat sen silloin ulkonäöltään. Potsdamin Sterncenter -kauppakeskuksesta, jonne meiltä hurauttaa autolla vajaa kymmenen minuuttia löytyi lelukaupasta ihana Barbie-merkkinen prinsessamekko ja tietenkin myös kruunu, jossa on vilkkuva sydän, nappikorvakorut ja taikasauva. Kotiin päästyämme neiti pyörähteli ihanassa unelmassaan ja heilutteli taikasauvaa, mutta kysyi sitten närkästyneenä: "isi, miks tää taikasauva ei toimi?". Kuulemma Tuhkimo-sadussa haltiatarkummin taikasauva oli toiminut. Ilmeisesti sauva kuitenkin kelpuutettiin, eikä isiä lähetetty takaisin kauppaan hankkimaan paremmin toimiva sauva.

Ihan vielä ei tällä viikolla meidän arki Linnean kanssa mullistunut tai ainakin huomattavasti helpottanut, sillä sairastelu oli aika rankkaa ja tuli katottua aikamoinen määrä Muumi-jaksoja ja pitkästä aikaa myös loistava Mamma Mia -leffa DVD:ltä. Ensi viikolla aion soittaa Christianesta kahvitteluseuraa ja jos aikataulut sopivat, lähdetään myös Berliiniin suomalaisten äitien ja lasten viikottaiseen tapaamiseen. Tämän viikon tuloksena meillä asuu kuitenkin reipas iso tyttö, jonka voi pikkualkuitkuista huolimatta huoletta jättää nyt yksin päiväkotiin. :) Joka tosin tämän päivän parituntisiksi venyneiden päiväunien ansiosta rakentaa edelleen legoista tossa lattialla..

Niin, ja tuollaisesta ulkoilusta täällä tuskin  enää kannattaa jatkossa haaveilla. Perjantaina iltapäivällä lämpöä oli +7 ja tänään kai parhaimmillaan +9, joten nyt ovat ne vähätkin lumet sulaneet, linnut laulavat ja on tosi keväistä. Kaipa seuraavaksi odotellaan, että alkaa näkyä vihreitä silmuja ja lisää kevään merkkejä!

Taasen rentouttavaa (ainakin uneliasta) lauantain loppuiltaa teille rakkaat lukijani!

-Laura