Kesä on saapunut!

Heipsis ja hauskaa vappua!

Sitten edellisen päivityksen täällä on sää vaihdellut yhden päivän toppatakkikelistä viime päivien helteisiin. Kirjoittelen tässä shortseissa ja kun lämmin keli alkoi jo viime torstaina, oli talo ilmeisesti jo tähän vapun päivään mennessä lämminnyt sen verran, että tyttöjen oli ilmeisesti kuumuuden takia hankalaa nukahtaa tänään. Tai sitten syynä oli se, että olimme antaneet heidän pitkän viikonlopun takia mennä vähän myöhemmin nukkumaan, eikä normaali päiväkotirytmi sujukaan enää sormia napsauttamalla.

Parin kuukauden tauon jälkeen tämä mammakin oli ansainnut illan ulkona ja lähdin Facebookissa toimivan Berliinin suomalaiset isät ja äidit –palstan kutsumana lapsettomaan iltaan keskustan irkkupubiin. Vaikka olin nähnyt osan porukasta kerran, enkä kaikkia koskaan aiemmin, lapset ja suomalaisuus yhdistivät ja juttua riitti moneksi tunniksi. Koska olin puolen yön maissa kotona ja yö sujui hieman levottomasti, ei seuraavana päivänä tuntunut jaksavan tehdä oikein mitään. Miten sitä ennen jaksoi hillua baarissa aamuneljään? Ehkä se auttoi, että kukaan ei herättänyt seuraavana aamuna kuudelta.

Vasta sunnuntaina otimme itseämme niskasta kiinni ja lähdimme linturetkelle Blankenseelle ehkä tunnin ajomatkan päähän. Perillä tajusimme, että ilman mitään työntö- tai kantovälinettä retki ei tule sisältämään pahemmin kävelyä, mutta Linnea oli jo niin innoissaan ensimmäisestä näkemästään nokikanasta, että olisi katsellut sitä koko päivän. Sehän oli siis pääasia, että lapset viihtyivät. Pääsimme kuitenkin mukavalle laiturille asti, josta näkyikin vähän enemmän lintuja.

Pian tuli kuitenkin kova kiire lounaalle ja pysähdyimme lähes ensimmäisessä näkemässämme paikassa tien varressa. Paikka oli kuitenkin vähän fiinimmän näköinen ja ilmeisesti meidän rynnättyä paikalle retkivarusteissa kahden lapsen kanssa, joista toisella oli vielä kakat vaipassa, meille ilmoitettiin epämääräisen tylysti, että ravintola on täynnä, kyllä hienosti pukeutuneita eläkeläisiä. Se oli ehkä onnemme, sillä seuraavan mutkan takaa löytyi mukava parsatila, jossa tarjottiin lounasta teltassa, tietenkin parsaa erilaisilla lisukkeilla. Sitä myydään tällä hetkellä jokaisessa taajamassa kauppakeskuksia myöten. Täällä kasvava parsa tosin on valkoista eli kasvaa maan alla, kun Suomessa olimme tottuneet vihreään. Parsatilan pihassa oli myös possuja, vuohia ja pupuja silitettävänä, hieno leikkikenttä ja nerokkaasti maahan upotettu jättitrampoliini, jossa pompittiin turvallisesti maantasossa.

Seuraavana maanantaina Olivian päiväkotiporukka lähti tätien johdolla viikoksi leirille eräälle maatilalle Havellandin alueelle. Olivia ei selvinnyt päiväkodilla edes harjoitteluyötä, joten hän vietti viikon kotona. Aloitimme viikon reippaasti siivouspäivällä, jotta saatoimme keskittyä loppuviikon mukavampiin juttuihin. Tuntui vaan, että joka kerta, kun käänsi selkäni eli aloin vaikka imuroida, lapset menivät juomaan Ikean leikkiviinilaseista vettä vessan lavuaarista, mätkivät toisiaan, joivat vettä vessanpöntöstä tai tekivät jotain muuta kehittävää. No, joka tapauksessa siistiä tuli, kaikesta huolimatta. Seuraavana päivänä päätimme nimittäin lähteä eläintarhaan ja käytin varmaan 10 kertaa argumenttia, ”jos te ette nyt anna äidin siivota, ei voida huomenna lähteä yhtään minnekään”, minkä lapset muistivat ehkä 5 sekuntia.

Eläintarhareissusta ei tällä kertaa ole kuvia, sillä olin tosiaan tyttöjen kanssa ekaa kertaa siellä yksin ja ainoana aikuisena oli varsinkin ruokailutilanteissa hässäkkää. Kaikki sujui onneksi mukavasti, ottamatta huomioon sitä pikkuseikkaa, että olimme reissussa vielä toppatakeissa, koska päivän ylin lämpötila ei ollut varmaan 10 astetta ja yöllä oli ollut pakkasta.

Loppuviikolle sovimme kahdet treffit leikkikentälle ja päiväkotikaverin takapihalle, sillä vaikka kuinka mukavaa lasten kanssa olikin touhuta, kaipasi sitä pikkuhiljaa heille jo touhukaveria. Olivialla alkoi jo tiistaina puskea saksa taas vahvasti läpi ja hän halusi puhua sitä kotona koko ajan.

Lauantaina pääsimme mekin katsomaan päiväkotikaverien leiripaikkaa, sillä vanhempien hakiessa lapsia järjestettiin pikniklounas, jonne kaikki toivat syötävää yhteiseen pöytään. Lapset ja sisaruksensa juoksivat riemuissaan pitkin pihaa aikuisten keskittyessä pöydän antimiin ja seurusteluun. Kaiken kruunasi loistava ilma. Paikka oli aidattu pihapiiri, joka rajoittui kahden ponin aitaukseen ja siellä oli myös kolme kania, joita sai silittää. Erään tytön vaatimuksesta Olli otti yhden kanin pihalle pienempään aitaukseen, jonne kiipesi kohta kanien perässä myös monta lasta. Tytöt olivat aivan riemuissaan eläimistä ja pihan keinuista ja hiekkalaatikosta. Ehkä ensi vuonna mekin tulemme hakemaan isoa Oliviaa viikon leiriltä kotiin, sillä voin hyvin kuvitella, että hän viihtyisi loistavasti moisessa ympäristössä, kunhan oppii nyt ensin tuntemaan kavereita vähän paremmin, puhumaan kieltä kunnolla ja tietenkin kasvaa vuoden vanhemmaksi.

Seuraavalla viikolla elimme normiarkea, johon sisältyi mm. sandaaliostoksia tulevaa Barcelonan reissua varten, muskaria, zumbaa ja Berliinin Suomi-keskuksen perhekerho, joka tietää meille aina päivän piristävää kaupunkireissua, joka huipentui tälläkin kertaa loistavaan thaimaalaiseen lounaaseen läheisessä kauppahallissa. Ja minä nautin siitä, että olin taas jälleen yhden lapsen kanssa ja Olivia nautti päiväkodista eli kaikki hyvin. Tämä yksi lapsi tosin tuntui olevan suhteellisen onnettomuusaltis. Ensin äidin juorutessa vaarin kanssa puhelimessa tytöt hyppivät sohvalla ja eikös Linnea tullut sieltä alas, osuen silmäkulmallaan jälleen sohvapöytään. Väri vaihteli poskessa joka päivä mustan, punaisen ja violetin välillä ja joka päivä sai selittää ihmisille, mitä oli tapahtunut. Lisäksi kierettiin portaat yläkerrasta alakertaan, tultiin yksi ulkorappu alas, josta hankittiin naarmu toiseen silmäkulmaan ja muuta pientä. Puh! Tämän näköisenä sitten kuljettiin:

Torstai-iltapäivällä löysimme itsemme viimein kunnon pyöräkaupassa tarkoituksenamme soluttautua paremmin saksalaiseen massaan saaden samalla ehkä jopa liikuntaa. Ostimme huomiota herättämättömän mustat normipyörät kunnon vaijerilukoilla, minulle citymallia ja Ollille trekking-mallia. Mukaan tuli myös kolme kypärää, sininen Felix-pupu, vaaleanpunainen Hello Kitty ja yksi tylsä tummanpunainen. Kuulemma Ollin pää on sen verran pehmeä, että se ei mene rikki kaatuessa. Ja Linnealle tietty lastenistuin, jonka takia myyjä yritti myydä minulle ensin korkeampaa pyörää, mutta koska ostaja oli tällainen tappi, jouduimme tyytymään matalampaan malliin, johon ei myöskään saanut kaikkia lastenistuimia kiinni. Päätimme hankkia ensin yhden istuimen ja testata tyttöjen viihtyvyyttä siinä ja hankkia myöhemmin toisen.

Perjantain päiväkotiporukan uimisesta täytyy mainita sen verran, että edellisellä kerralla noin kuukausi sitten Olivia ei uskaltautunut edes veteen. Tällä kertaa oli sovittu, että koska äiti siirsi muita menoja ja lupasi lähteä ryhmän mukaan, Oliviankin täytyy oikeasti uida. Ensin istuskeltiin tuttuun tapaan hetki altaan reunalla, mutta seuraavassa hetkessä tyttö kiipesikin suoraan liukumäkeen ja loiskahti veteen, iloinen ilme naamallaan. Riemukkaat vesileikit saivat alkaa ja Oliviakin muisti taas kuinka mukavaa vedessä touhuaminen on. Jes!

Torstaina aloimme vaihtaa kevyempää päälle ja lauantaina lämpömittari kohosi jo lähelle +30 astetta ja täällä alkoi todenteolla kesä. Takapihalla tarkeni istua entisen opiskelukaverini Heidin kanssa grillailun jälkimainingeissa vielä puoleen yöhön. Taisi tulla tarpeeksi vapun juhlintafiiliksiä siinä samalla, niin varsinainen vappu jäi meiltä vähän väliin. Sunnuntaina kävimme jälleen kerran eräällä parsatilalla, tällä kertaa Ollin työkaverin perheen kanssa. Se oli virhe, sillä paikalla oli muutama tuhat muutakin, eikä kuuma ilma liikkunut peltoaukealla yhtään minnekään. Tytöt jaksoivat kuitenkin urheasti leikkiä helteessä ainakin jonkin aikaa. Ehkä parsat on muutenkin tältä keväältä syöty.

Tuntui, että ”viikonloppu” vain jatkui ja jatkui, kun Olli piti maanantain eli Suomessa vappuaatonkin vapaata. Täällä puhuttiin vain Brückentagista, joka oli siis siltapäivä viikonlopun ja arkipyhän välissä. Maanantaina oltiin sovittu lähtevämme aamupäivällä Werderiin eli 30 min täältä lounaaseen, jonne saimme mukaan paikallisoppaan, joka sattuu asumaan naapurissa. Werderissä vietetään tänä vuonna 133. kertaa Baumblütenfestiä eli hedelmäpuukukkajuhlaa, joka on yksi Saksan suurimmista kansanjuhlista. Ilmeisesti monet muutkin nauttivat vapaasta maanantaista, sillä kaupungin keskusta oli kuulemma täynnä väkeä, siksi oppaamme Janine ehdottikin, että mentäisiin pienempää paikkaan. Niinpä ajoimme maaseudulle hedelmätarhalle, jossa oli omena- ja kirsikkapuita silmin kantamattomiin ja valkoisina kukkivien puiden alle oli aseteltu pöytiä ja penkkejä ja tarjolla oli saksalaiseen tapaan makkara- ja pihvisämpylöitä ja halpoja kakunpaloja sekä makeaa hedelmäviiniä. Maistoimme raparperia ja vadelmaa ja uskomme Janinea: viini maistuu vain juhlan aikaan ja muistutti erehdyttävästi suomalaista kotiviiniä. Mutta tytöt nauttivat, kun saivat juosta vapaasti nurmikolla ja vielä kaverien: vajaa 3-vuotiaan Ainsleyn ja 1-vuotiaan Gracen kanssa. Tyttöjen isä on jenkki, äiti Werderistä.

Huomasimme kuumina päivinä kuinka hankala takapihamme on, kun siellä ei kasva yhtään nurmikkoa. Pieniä kasveja tunkee kyllä monesta paikkaa läpi, mutta kunnon nurmikkoa ei hiekkaiseen rinteeseen varmaan ikinä saa kasvamaan. Se tarkoittaa toisaalta sitä, että koko takapihamme on laatoitettua aluetta lukuun ottamatta iso hiekkalaatikko, mutta toisaalta sitä, että kun tytöt menevät sinne touhuamaan ja löytävät aina jostain vähän vettä tai jotain märkää, niin he ovat hetkessä ihan uskomattoman likaisia. Olohuoneen lattia on sen näköinenkin, että monta päivää on juostu sisään ja ulos. Toisaalta takapiha on myös on, koska olemme pystyneet syömään ulkona ja syöty lähes pelkästään grillattuja kanavartaita, possua, maissia tai vihreää parsaa, joo-o, piti vielä ostaa sitäkin vähän kotiin.

Vappuaatto meni meiltä jotenkin ohi. Ajattelin jossain vaiheessa siman tekoa, mutta täältä ei oikein saa fariinisokeria, joten se siitä. Eipä sitten muistettu hankkia ilmapallojakaan, saati kaivaa serpentiiniä kellarista. Niinpä vappuaattona Werderin reissun jälkeen vaihteeksi grillattiin ja käytiin sitten ostamassa etenkin Olivialle lisää kesävaatteita ja kengät. Linnealle ei millään löytynyt kunnon tarrakenkiä kokoa 20, jossa olisi ollut kunnon pohja, mutta jotka eivät olleet sandaaleja. Jatkamme etsimistä. Vapunpäivänä meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, mutta aamulla menimme leikkikentälle polkien kolmella polkupyörällä. Otin Linnean ekaa kertaa lastenistuimeen ja Olli paimensi itse polkevaa Oliviaa. Totesimme, että onnistuu lyhyillä matkoilla, mutta hankimme mahdollisimman pian toisen lastenistuimen.

Mutta kuinka ihana pitkä viikonloppu olikin, on ihan kiva palata pariksi päiväksi arkeen ja alkaa todenteolla pakkaamaan, kunnes lauantai-iltapäivänä lentokone starttaa kohti Barcelonaa, jossa vietämme viikon ystäviemme Annan, Olli-Pekan, Aino-Sofian ja Henrikin kanssa. Harmi vaan, lämpömittari on näyttänyt sinne viileämpää kuin täällä on nyt ollut, mutta yritämme tarjeta. Ainakin ihomme on jo nähnyt vähän aurinkoa. Pitääkin muistaa vielä pikasuihku ja rasvaus tänä iltana, kun en muistanut aurinkorasvaa, niin näkyy pienoiset rusketusraidat jo. 

Ja koska näitä kuvia tuntuu tällä kertaa riittävän, loppuun vielä perusotokset kullanmuruistamme. 

Toivottavasti tämä meidän lämpömme sulattaisi loputkin lumet myös Suomesta! Iso lämpölähetys sinne suuntaan! 

Adios! Seuraava päivitys sisältää kuvia Epsanjasta! :)