¡Hola Barcelona!

¡Hola!

Tätä oli odotettu jo pitkään, nimittäin reissua Barcelonaan ystäväperheemme kanssa, ihan jo siksi, että kerrankin laskeuduttuamme lentokoneen ikkunasta ei näkynyt joko Helsinki-Vantaa tai Berliinin Tegel, vaan lähdimme ihan oikeasti lomalle! Ystävämme Anna, Olli-Pekka (OP), Aino-Sofia (4 v.) ja Henrik (11 kk) lensivät sinne lauantaina Helsingistä Düsseldorfin kautta ja me suoraan Berliinistä. Tässä kuvamateriaalia matkaseurueestamme:

Smolanderit olivat käyneet kaupungissa jo kahdesti aiemmin ja asuneet jopa samassa asunnossa, joten lähteminen oli helppoa ja täysin oppineet oppaatkin olivat omasta takaa. Omasta edellisestä käynnistäni oli jo 10 vuotta, joten oli korkea aika päivittää muistoja ja lisätä nähtävyyksiin leikkikentät. Onneksi saimme testata juuri hankittuja kesävaatteita jo ennen reissua Saksan helteissä, mutta lähtöpäivälle tuli osuvasti +10 astetta ja vesisade, mikä suorastaan houkutteli astumaan Espanjan koneeseen.

Lauantai-iltana Aino ja Olivia tapasivat viimein lentokentällä ja saimme rattaammekin pienen odottelun jälkeen. Vaikka tyttöjen edellisestä tapaamisesta oli kulunut lähes vuosi, he halasivat lämpimästi ja leikki alkoi heti. Ehkä sillä on vaikutusta, että äidit tulevat hyvin toimeen. Lapsien nukkumaanmeno tietenkin venyi, koska olimme asunnolla vasta yhdeksän maissa illalla ja miehet lähtivät heti pitkän listan kanssa juosten Carrefouriin ruokaostoksille, sillä sunnuntaina kaupat olivat Saksan tapaan kiinni. Asuimme mukavassa 10 hengen huoneistossa, joka sijaitsi 11. kerroksessa, joten näköala oli aika upea. Kuvassa meidän talo oli harmaa ja toiseksi ylin kerros.

Lasten ruokahuolto pelasi paljon helpommin kuin hotellissa, kun saimme ostaa itse ruokaa ja kokata oman aikataulun mukaan. Kävimme lopulta vain kerran illalla porukalla ulkona syömässä. Muutenkin reissu tuntui ihan oikeasti lomalta verrattuna perheemme edelliseen huoneistohotellireissuun Madeiralle vuosi sitten, sillä silloin paikalla oli vain 2 aikuista, jolloin meillä oli kädet täynnä työtä. Neljän aikuisen kesken pystyttiin vähän vuorottelemaan vahtimisissa ja vapaailloissa. Ensimmäisenä iltana kuulumisten vaihto ei meinannut loppua millään, mutta viimein maltoimme mennä nukkumaan aamuyön puolella. 

Sunnuntaina päätimme aloittaa rauhallisesti ja suuntasimme aamupäivällä tien toiselle puolelle leikkikentälle. Iltapäivällä oli ohjelmassa hyvin järjestetty akvaariokäynti eli isät veivät lapset akvaarioon ja äidit kävivät rannan Mare Magnum –ostoskeskuksessa shoppailemassa. Akvaariokäyntiin sisältyi mankumisen tuloksena karuselliajelu.

Satamassa oli paljon ihmisiä kävelemässä ja loikoilemassa nurmikolla ja laivojen mastot saivat aikaan kunnon välimerellisen lomafiiliksen.

 

Maanantaina suuntasimme metrolla rannalle, jossa tytöt pääsivät kunnolla rasvattuina (!) nauttimaan hiekkaleikeistä ja testaamaan, kuinka viileitä Välimeren aallot ovat vielä toukokuussa. Rasvasin itseäni, mutten muistanut selkää. Noh, lopputuloksen arvaa varmaan jokainen... Lämpöä oli noin parikymmentä, joka tuntui kaupungilla aluksi viileältä, mutta oli auringossa lopulta juuri sopiva, sillä lapset jaksoivat touhuta, kun ei ollut liian kuuma. Äidille hemmottelua tarjosi paikalle osunut kiinalainen nainen, joka hieroi kympillä jalat sekä hartiat. Suomessa ei taitaisi päästä moisilla hinnoilla kovin hyville tienisteille, mutta tuskinpa rouva tuloistaan veroja maksoi.

Tiistaiksi ja keskiviikoksi olimme vuokranneet autot. Ensimmäisen autoilupäivän kohteena Freixenetin cava-tila Sant Sadurni D’Anoia –kylässä noin tunnin matkan päässä. Kylässä tuotetaan 80 % koko maailman cavasta, joka on siis espanjalaisten kuohuviiniä. Oli ihan mielenkiintoista nähdä kellareita sekä kävellen että pienen junan kyydissä, kuulla juomantekoprosessista ja tietty maistaa cavaa. Ja me olimme siis varanneet lapsille sopivan kierroksen, vaikkei paikalla tosin muita lapsia ollut. Ehkä cavatila ei ollut ihan varsinainen lapsikohde, mutta sallittakoon yksi isiäkin kiinnostava kohde leikkikenttien välissä.

Keskiviikkona autoilimme vuorelle Montserratin luostariin. Aluksi toinen porukkamme autoista ajoi pienen ylimääräisen lenkin, mutta päädyttiin lopulta samaan kohteeseen. Toimivia navigaattoreita siis oli mukana vain yksi. Paikka oli aikamoinen turistirysä, mutta muuten näkemisen arvoinen kohde. Ajoimme hurjan jyrkkää rinnettä kulkevalla junalla ylös ja yritimme kävellä vähän ylhäällä, mutta siellä oli niin kuuma, että lapset eivät montaa minuuttia jaksaneet. Lähtiessämme Barcelonassa oli viileää, ehkä vain 15 astetta ja pilvistä. Olimme myös lukeneet varoituksia, että vuorella on yleensä viileämpää kuin kaupungissa ja varauduimme pitkillä housuilla. Vuoren päällä oli ehkä vain +30 ja pilvetön auringonpaiste.

Torstaiaamumme kohde oli kaupungin puisto, jossa pidimme aamupäivän piknikin ja kaikille oli tarjolla myös silmänruokaa; Ollille papukaijoja, OPlle bikinityttö ja meille naisille kunnon rasvattu bodari pienissä uimahousuissa. Espanjalaiset ilmeisesti nauttivat itsensä esittelemisestä, oli se sitten uimarannalla tai puistossa. Miehet olivat ostaneet piknikille loistavia eväitä, jollaisia söimme usein iltaisin tapaksina kullannuppujen sammuttua. Listalta löytyi ainakin ilmakuivattua kinkkua, iberico-kinkkua mustajalkapossusta, chorizoa, leipää, manchego-juustoa, mansikoita, banaaneja, mandariineja ja luonnollisesti cavaa sekä banaanimehua. Nam! Tällä jaksettiinkin sitten pitkään iltaan. Viimeisessä todistusaineistona vielä Ollin papukaija, muita emme kehdanneet kuvata tai ainakaan esitellä täällä julkisesti.

Palatessamme käväisimme vielä Gloriesin ostoskeskuksessa mukanamme päivän nimipäiväsankari Aino-Sofia, joka sai valita itselleen haluamansa lahjan Disney-kaupassa. Taisivat äiditkin olla vähän kuin lelukaupassa ostoksilla ja hankkia vähän liiankin ison kasan ihanuuksia jälkikasvulleen. Illemmalla asunnossamme nimittäin liihotteli kaksi Helinä-keijua siivet selässään.

Illalla menimme ensimmäistä kertaa ulos syömään ja naiset kävivät vielä yksillä. Ravintolaillalliset olivat vähän hankalia, kun meidän lapset olivat tottuneet saamaan ruokaa viiden, kuuden maissa ja Espanjassa monet ravintolat aukeavat vasta klo 20. Niinpä olimme ruokkineet lapset jo etukäteen, jolloin saimme nauttia paellasta hummereineen kaikkineen suhteellisen rauhassa tai no, kysykää lapsilta nauttivatko he illallisesta. Kuva puhukoon puolestaan.

Kun oltiin kerta laittauduttu, halusin vielä jatkaa ja meinattiin Ollin kanssa käydä kulman takana yhdessä tapas-paikassa, mutta se olikin kiinni ja kävimmekin vain romanttisella iltakävelyllä, josta kuulin vasta seuraavana päivänä, että meidän päällämme oli koko ajan pyörinyt lepakoita. Jos sen olisin silloin huomannut, olisi kävelyt loppuneet lyhyeen. Satun kammoamaan moisia otuksia.

Perjantaina  meidän perhe lähti katselemaan ekaa kertaa nähtävyyksiä eli katsastimme kaupungin maamerkkinä pidetyn Sagrada Familian kirkon, tosin vain ulkopuolelt ja lävelimme vähän pääkadun La Ramblan pohjoispäässä. Matkalla näimme yhden arkkitehti Gaudin suunnittelemistä taloista ja Olli yritti kuvata kirkkoa, joka tosin on ainakin läheltä täysi mahdottomuus, kuten näette.

Illalla söimme fideuáa, jonka pojat tekivät ihan itse. Se on paellan tyylistä ruokaa, jossa on riisin sijaan lyhyitä nuudeleita ja kaikenlaisia mereneläviä. Poikien versiossa taisi olla ainakin kahdenlaista mustekalaa, simpukoita ja rapuja ja koko kokkaus on tietenkin dokumentointi. Maistui pienellekin neidille. 

Lauantai olikin sitten jo reissupäivä. Lähtö asunnolta oli vastoin suunnitelmia jo klo 13, jota edelsi aamu täynnä tiukka siivousta ja pakkailua. Lähdimme rahtaamaan yhtä matkalaukkua, yhtä jääkiekkokassia (tai ainakin melkein yhtä isoa), kolmatta pienempää matkalaukkua, kahta reppua, tuplarattaita ja kahta väsynyttä lasta kohti Gloriesin ostoskeskusta, jossa oli pakko käydä Disney-kaupassa, josta Olivia valitsi itselleen barbietyylisen Tähkäpää-nuken (engl. Rapunzel eli se satu, jossa prinssi kiipesi prinsessan hiuksia pitkin torniin). Loppumatka sujui mukavasti. Linnea nukkui koko lennon, mutta Olivia sammui vasta autoon ja heräsi aamulla omasta sängystä.

Lähellä se Espanja on, kun asunnolta olisi riittänyt lähtö klo 17 lentokentälle, kun lento lähti klo 20.10 ja kotona olimme klo 23.30. Onni on sama aikavyöhyke ja 20 min matka kentälle. Vielä.. Seuraava lento onkin näillä näkymin jo uudelta Schönefeldin kentältä.

Barcelona on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, sillä se on siisti ja kaikki toimii. Metroverkko on uusi ja joka paikassa on hissit (vertaa esim. Berliini, portaiden luvattu kaupunki). Leikkikenttiä on paljon ja muutenkin lapsiin, etenkin vaaleatukkaisiin ja sinisilmäisiin suhtaudutaan erittäin ystävällisesti.

Keskustasta on vain kävelymatka ja toimivat julkiset yhteydet uimarannalle, joten kaupunki- ja rantaloman saa näppärästi yhdistettyä. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos.

Ja niin, tämän ryhmärämän kanssa otetaan varmasti vielä reissu uusiksi, jos ei Barcelonaan, niin sitten jonnekin muualle. Sen verran hyvin toimivat kemiat meillä yhteen. Kiitos vielä rakkaat ystävämme! <3

Reissun jälkimainingit sisälsivät univelkojen nukkumista, vaatteiden pesemistä ja silittämistä ja Olivialla uutta totuttelua päiväkotiin. Viikon intensiivinen leikkiminen suomalaisen kaverin kanssa oli nimittäin hiukan verottanut kielitaitoa, eikä seuraava kolmepäiväinen viikko taida ihan riittää kielitaidon palauttamiseen. Helatorstai lyhentää viikon pätkäksi ja kohokohtana on vielä vaarin vierailu loppuviikosta, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla...

Siihen saakka, buenos noches! Ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita!

- hivenen ruskettunut Laura