Pyhäpäiviä ja mansikkakkua!

Ciao!

Täällä on Barcelonan reissun jälkeen alkanut arki, osittain flunssien siivittämänä. Kamera on ollut aikalailla levossa lipaston laatikossa, kun sai reissussa huhkia niin paljon, eikä ole ollut mitään kovin merkittävää tapahtumaakaan. Ehkä pienen blogipäivityksen verran kuitenkin..

Reissussa sitä ilmeisesti tuli rähjäännyttyä, koska tytöt tulivat jo reissussa nuhaan ja meihin aikuisiin se iski vasta kotona. Itse ihmettelin keskiviikkoiltana, kuinka koville kauppareissu, kun olin ihan puhki. Jotenkin oli muutenkin kipeä olo, niin en uskaltanut lähteä zumbailemaan. Onneksi en mennyt, sillä sen tunnin aikana, kun olisin ollut jumpassa, kuume nousi asteella ja makasin koko seuraavan päivän. Kuitenkin seuraavana iltanakin kuumetta oli +39,5 astetta, mutta lepäilyn ansiosta seuraava päivä oli jo kuumeeton ja selvisin ehkä juuri kovan kuumeen ansiosta ilman nuhaa. Ollilla tauti kesti ilman kunnon lepoa pidempään ja pientä kuumetta oli peräti 5 päivää. Mutta Olli oli tunnollinen työntekijä, sillä hän oli ottanut helatorstain jälkeisen perjantainkin vapaaksi ja sairasti vapaapäivinä. Linnea selvisi päivän kuumeella ja Olivia kokonaan ilman.

Olivia koki lauantaiaamuna yllätyksen, kun käskimme sen vierestämme katsomaan löytyisikö vierashuoneesta joku ja sinnehän oli yön aikana ilmestynyt vaari. Voi sitä molemminpuolista riemua, kun riehuminen alkoi! J Harmi vaan, Linnea oli vielä lauantain vähän kuumeessa, joten emme uskaltaneet vielä lähteä kuin pienelle ratas- ja pyörälenkille kanaalin varteen, koska ulkona oli lämpöä kuitenkin +25 astetta. Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan Spreewaldin idyllisiin maisemiin Schlepzigin pikkukylään, jonka läpi virtasi joki, jolla kuljettiin kanooteilla ja eräänlaisella sauvottavalla gondolimaisella veneellä (der Kahn auf Deutsch). Söimme siellä Ollin aiemmin löytämässä panimoravintolassa kalaa ja löytyipä sieltä kotitekoisen jäätelön lisäksi pieni viskitislaamokin. Ikävä kyllä sairastelu jatkui ja vaariin iski joku vatsapöpö niin, että seuraava päivä meni sängyssä.

Sunnuntai-iltana kävimme leikkikentällä ja kun tytöillä oli taas vähän liikaa vauhtia kiipeilytelineessä ja äitin huomio herpaantui ehkä sadasosasekunniksi, niin nuorempi pääsi tipahtamaan ja ”pääsimme” tutustumaan lastenpäivystykseen Potsdamin Klinik Ernst von Bergmann -sairaalassa. Hampaat eivät ihan tulleet alaleuasta läpi, mutta leuka jäi ilmeisesti sen verran pahasti hampaiden väliin, että sekä sisä- että ulkopuolelle tuli kunnon reikä ja verenvuoto oli sen mukaista. Palvelu oli onneksi nopeaa ja hyvää ja pian meitä oli neljä aikuista pitämässä pyyhkeeseen käärittyä tyttöä kiinni, jotta liimattuun haavaan saatiin pari perhoslaastaria ja vanulappu päälle. Kuulemma haavaa ei olisi saanut kastella viikkoon, mutta lappu tippui siitä seuraavana yönä ja kun tytöllä oli käytännössä kokoajan tutti suussa, niin kaipa se pari tuntia pysyi kuivana. Surkeaa vain oli, että sisäpuolta alkoi särkeä niin, että pariin päivään tyttö ei saanut juotua edes vettä ja lämpöä oli kuitenkin lähes +30. Onneksi limakalvot paranevat nopeasti, eikä leuassakaan näy enää kovin pahaa jälkeä.

Helluntai on täällä kaksipäiväinen. Toukokuulle osui helluntain lisäksi arkipyhät vappu ja helatorstai, joka tekee lähes puolet Berliinin vuoden arkipyhistä, joita on vain kahdeksan. Kun tähän lisää vielä meidän Barcelonan reissun, tuntui, ettei Olli ollut ollenkaan töissä ja aika kului kuin siivillä. Toisena helluntaipäivänä eli maanantaina leivoin kauan himoitsemani mansikkakakun, sillä olin luvannut viedä sen kyläpaikkaamme tuliaisiksi. Hölmönä en vain jaksanut tehdä pohjaa jo sunnuntai-iltana, vaan jätin sen aamuun ja halusin myös täyttää sen silloin, joten tuli vähän kiire. Halusimme nimittäin käydä katsomassa petolintutarhan, Falkenhofin Potsdamin etelälaidalla vielä päivällä. Jotenkin ehdimme kuitenkin ja tuurilla siellä oli myynnissä saksalaiseen tapaan makkaraa ja leipää halpojen kakkupalojen lisäksi, joten lounaskin oli hoidettu. Tarhalla oli myös vuohia ja kaneja, joita sai silittää ja onneksi kanit pääsivät halutessaan pakoonkin, kun Linnea lähestyi välillä vähän turhan suurella innolla ja äänellä.

Mansikkakakkuun tuli väliin helppoa vaniljakiisseliä (lisää vain maito ja sekoita) ja mansikkasosetta ja päälle mansikoita ja kiille. Tosin yritin tehdä kiilteen liivatteella, mikä ei tietenkään onnistunut. Olisi kai pitänyt jäähdytellä sitä vähän ensin, koska kakku imi kaiken liivatteen, eikä reunoille vatkatusta vaniljakastikkeestakaan tullut tarpeeksi jäykkää. Noh, maku oli ok, eikä leikatusta kakusta nähnyt enää, että se oli enemmän kuin epäonnistunut. 

Päikkärien jälkeen laitoimme siistimmät vaatteet päälle ja ajoimme Zehlendorfin eli Berliinin lähimmän kaupunginosan hienolle kadulle Olivian päiväkotikaverin Tobyn uuteen kotiin kansainvälisiin grillijuhliin. Tobyn äiti on unkarilainen ja isä Berliinistä, jossa myös hänen pikkuveljensä on syntynyt, mutta Toby on syntynyt Etelä-Afrikassa, jossa perhe asui kolme vuotta. Juhlissa oli mm. amerikkalainen perhe, jonka isä oli palestiinalainen ja itävaltalainen perhe, jonka isä oli Syyriasta. Yhden perheen äiti oli unkarilainen, joten kerrankin meidän suomen kieli kuului ihan sujuvasti porukkaan, kun keskustelu käytiin englanniksi, saksaksi, unkariksi ja suomeksi. Juuri tällaista elämää täällä kaipasimmekin. Tosin Tobyn perhe asui talossa, jollaisen vuokraamiseen meillä ei olisi ikinä varaa, mutta ainahan sitä voi kansainvälisiä kavereita hankkia.

Esimerkkejä kielen oppimisesta: annoin Olivian enempää ajattelematta raastaa porkkanaa, kun teimme yhtenä iltana iltapalaksi teeleipiä, kun Olli oli lähtenyt Linnean kanssa kauppaan. Tietenkin 3-vuotias raastoi vähän sormeaan ja Olivia totesi, ”äiti tässä sormessa on Blutea”. Sana veri kuuluu ilmeisesti päiväkodin jokapäiväiseen sanavarastoon. Toinen esimerkki tuli pari päivää myöhemmin jostain suomalaisesta puuhakirjasta, jossa seikkaili Yrre-orava. Nimi oli ilmeisesti r:ää taitamattomalle aikamoinen kauhistus, sillä kun pyysin Oliviaa toistamaan sanan Yrre, hän totesi ”Eichhörnchen”, joka ei totisesti ole ainakaan edellistä helpompi lausua. Saksan kieli lienee siis helppoa, ainakin 3-vuotiaalle! Kieli alkaa tarttua Linneaankin, kun Olivia puhuu sitä niin paljon kotona ja käymme muskarissa ja kun käsken ”stampfen”, niin johan tyttö alkaa tömistämään.

Meillä kävi kylässä Ollin espanjalainen työkaveri Juan, tsekkiläisen vaimonsa ja poikansa kanssa. Keskenään pariskunta puhuu englantia, 2,5-vuotias Daniel puhui toistaiseksi kuitenkin lähinnä tsekkiä, mutta ymmärsi myös espanjaa ja kun perhe asuu saksankielisessä maassa, voi kuvitella, että pienellä varmaan hetki menee ennen kuin mikään kielistä on sujuvaa. Ilmassa oli ihana kielten sekamelska, kun näihin lisättiin vielä suomi perheen käydessä meillä. Silti lapset leikkivät ja tappelivat ihan sujuvasti ilman yhteistä kieltä.

Heidän kyläilynsä oli hyvä mahdollisuus jatkaa kaivertamaan jäänyttä kakkuprojektiani ja käytinkin perjantain saadakseni aikaan mahdollisimman toimivan mansikkakakun. Linnea päätti nimittäin sammua aamulla autoon ja jatkoi uniaan vielä sohvalla, joten käytin peräti kahden tunnin päikkärit hyväkseni ja tein sämpylätaikinan ja paistoin toisen kakkupohjan. Tällä kertaa tein viisaasti vain 4 munan kakun, koska viiden munan kakku kohosi yli reunojen ja lätsähti. Käytin myös paljon aikaa googlailuun leivontaguru Kinuskikissan blogissa ja loihdin muhkeat mansikka- ja suklaatäytteet. Kaupasta löytyi Tortenguss-nimistä ainetta, joka kiehautettiin veden ja sokerin kanssa ja kaadettiin mansikoiden päälle kiilteeksi ja siitä tuli mahtava. Reunapursotusten kerma vatkaantui vähän turhankin kovaksi Sahnesteif-nimisen aineen johdosta ja pursottamisessa on vielä harjoiteltavaa, mutta ainakin tällä kertaa sisällöstä tuli hyvä ja tätä kakkua riitti yksi pala täyttämään mahan pitkäksi aikaa. Eli loistavaa grillailun jälkkäriä, jota tosin syötiin aika monta päivää sen jälkeenkin! ;)

Kävimme onneksi seuraavana päivänä ihastelemassa eläimiä ja hoitamassa viikon liikunta-annoksen kaupungin itäpuolella sijaitsevassa Tierparkissa. Kyseessä ei siis ole sama eläintarha Zoo Berlin, jossa yleensä käymme, joka sijaitsee keskustassa ja entisessä lännessä, vaan todellakin eläinpuisto, jossa kävellään pitkiä matkoja ja eläimiä on siellä täällä isoissa aitauksissa. Sisäänkäynnin luona oli korttelikaupalla ddr:n aikaisia blokkitaloja, joka sai oikeasti tuntemaan, että olemme palanneet ajassa vähän taaksepäin ja muistuttamaan siitä, kuinka erinäköinen kaupungin itäpuoli länteen verrattuna. Alue oli valtava, mutta oikein mukava, isompien lasten kanssa siitä olisi saanut vielä enemmän irti, mutta tuplarattailla toimi näinkin. Eläimet olivat melko kaukana toisistaan, mutta niillä oli leppoisat oltavat isoissa häkeissä ja välillä sitä unohti olevansa eläintarhassa, kun näki vain metsää, mutta seuraavan mutkan takana odottikin kameli. Tässä vähän tunnelmia, joiden jälkeen on pakko todeta sanonnan "on nätti kuin sika pienenä olevan totta" vai mitä mieltä olette?

No joo, tässä taas kasa toisiinsa täysiin liittymättömiä tapahtumia viime ajoilta, lähinnä joista on kuvia, joten onhan sitä ollut kaikenlaista. Olemme jo alkaneet odotella Suomen reissua, kun edellisestä on jo vierähtänyt aikaa ja nyt tulemme ihan ajan kanssa ja autolla, niin saa otettua kaikkea mukaankin puolin ja toisin. Ainakin Suomesta olisi tarkoitus hankkia lapsille musiikkia, kirjoja, ulkovaatteita jne. Kesäkuu tosin tuntuu hurahtavan ihan siivillä, joten kohta sitä ollaankin jo Finnlinesin laivalla matkalla kohti Helsinkiä. Toivottavasti Suomen kesässä on siihen mennessä jotain muutakin kuin vain kylmää ja hyttysiä. Paitsi hyttysiä on kyllä täälläkin, vaikkakin minimaalisemissa mittasuhteissa kuin Suomessa, mutta tässä todistusaineistoa erään illan metsäisen pyörälenkin jäljiltä: 

Sitä odotellessa,

Laura

¡Hola Barcelona!

¡Hola!

Tätä oli odotettu jo pitkään, nimittäin reissua Barcelonaan ystäväperheemme kanssa, ihan jo siksi, että kerrankin laskeuduttuamme lentokoneen ikkunasta ei näkynyt joko Helsinki-Vantaa tai Berliinin Tegel, vaan lähdimme ihan oikeasti lomalle! Ystävämme Anna, Olli-Pekka (OP), Aino-Sofia (4 v.) ja Henrik (11 kk) lensivät sinne lauantaina Helsingistä Düsseldorfin kautta ja me suoraan Berliinistä. Tässä kuvamateriaalia matkaseurueestamme:

Smolanderit olivat käyneet kaupungissa jo kahdesti aiemmin ja asuneet jopa samassa asunnossa, joten lähteminen oli helppoa ja täysin oppineet oppaatkin olivat omasta takaa. Omasta edellisestä käynnistäni oli jo 10 vuotta, joten oli korkea aika päivittää muistoja ja lisätä nähtävyyksiin leikkikentät. Onneksi saimme testata juuri hankittuja kesävaatteita jo ennen reissua Saksan helteissä, mutta lähtöpäivälle tuli osuvasti +10 astetta ja vesisade, mikä suorastaan houkutteli astumaan Espanjan koneeseen.

Lauantai-iltana Aino ja Olivia tapasivat viimein lentokentällä ja saimme rattaammekin pienen odottelun jälkeen. Vaikka tyttöjen edellisestä tapaamisesta oli kulunut lähes vuosi, he halasivat lämpimästi ja leikki alkoi heti. Ehkä sillä on vaikutusta, että äidit tulevat hyvin toimeen. Lapsien nukkumaanmeno tietenkin venyi, koska olimme asunnolla vasta yhdeksän maissa illalla ja miehet lähtivät heti pitkän listan kanssa juosten Carrefouriin ruokaostoksille, sillä sunnuntaina kaupat olivat Saksan tapaan kiinni. Asuimme mukavassa 10 hengen huoneistossa, joka sijaitsi 11. kerroksessa, joten näköala oli aika upea. Kuvassa meidän talo oli harmaa ja toiseksi ylin kerros.

Lasten ruokahuolto pelasi paljon helpommin kuin hotellissa, kun saimme ostaa itse ruokaa ja kokata oman aikataulun mukaan. Kävimme lopulta vain kerran illalla porukalla ulkona syömässä. Muutenkin reissu tuntui ihan oikeasti lomalta verrattuna perheemme edelliseen huoneistohotellireissuun Madeiralle vuosi sitten, sillä silloin paikalla oli vain 2 aikuista, jolloin meillä oli kädet täynnä työtä. Neljän aikuisen kesken pystyttiin vähän vuorottelemaan vahtimisissa ja vapaailloissa. Ensimmäisenä iltana kuulumisten vaihto ei meinannut loppua millään, mutta viimein maltoimme mennä nukkumaan aamuyön puolella. 

Sunnuntaina päätimme aloittaa rauhallisesti ja suuntasimme aamupäivällä tien toiselle puolelle leikkikentälle. Iltapäivällä oli ohjelmassa hyvin järjestetty akvaariokäynti eli isät veivät lapset akvaarioon ja äidit kävivät rannan Mare Magnum –ostoskeskuksessa shoppailemassa. Akvaariokäyntiin sisältyi mankumisen tuloksena karuselliajelu.

Satamassa oli paljon ihmisiä kävelemässä ja loikoilemassa nurmikolla ja laivojen mastot saivat aikaan kunnon välimerellisen lomafiiliksen.

 

Maanantaina suuntasimme metrolla rannalle, jossa tytöt pääsivät kunnolla rasvattuina (!) nauttimaan hiekkaleikeistä ja testaamaan, kuinka viileitä Välimeren aallot ovat vielä toukokuussa. Rasvasin itseäni, mutten muistanut selkää. Noh, lopputuloksen arvaa varmaan jokainen... Lämpöä oli noin parikymmentä, joka tuntui kaupungilla aluksi viileältä, mutta oli auringossa lopulta juuri sopiva, sillä lapset jaksoivat touhuta, kun ei ollut liian kuuma. Äidille hemmottelua tarjosi paikalle osunut kiinalainen nainen, joka hieroi kympillä jalat sekä hartiat. Suomessa ei taitaisi päästä moisilla hinnoilla kovin hyville tienisteille, mutta tuskinpa rouva tuloistaan veroja maksoi.

Tiistaiksi ja keskiviikoksi olimme vuokranneet autot. Ensimmäisen autoilupäivän kohteena Freixenetin cava-tila Sant Sadurni D’Anoia –kylässä noin tunnin matkan päässä. Kylässä tuotetaan 80 % koko maailman cavasta, joka on siis espanjalaisten kuohuviiniä. Oli ihan mielenkiintoista nähdä kellareita sekä kävellen että pienen junan kyydissä, kuulla juomantekoprosessista ja tietty maistaa cavaa. Ja me olimme siis varanneet lapsille sopivan kierroksen, vaikkei paikalla tosin muita lapsia ollut. Ehkä cavatila ei ollut ihan varsinainen lapsikohde, mutta sallittakoon yksi isiäkin kiinnostava kohde leikkikenttien välissä.

Keskiviikkona autoilimme vuorelle Montserratin luostariin. Aluksi toinen porukkamme autoista ajoi pienen ylimääräisen lenkin, mutta päädyttiin lopulta samaan kohteeseen. Toimivia navigaattoreita siis oli mukana vain yksi. Paikka oli aikamoinen turistirysä, mutta muuten näkemisen arvoinen kohde. Ajoimme hurjan jyrkkää rinnettä kulkevalla junalla ylös ja yritimme kävellä vähän ylhäällä, mutta siellä oli niin kuuma, että lapset eivät montaa minuuttia jaksaneet. Lähtiessämme Barcelonassa oli viileää, ehkä vain 15 astetta ja pilvistä. Olimme myös lukeneet varoituksia, että vuorella on yleensä viileämpää kuin kaupungissa ja varauduimme pitkillä housuilla. Vuoren päällä oli ehkä vain +30 ja pilvetön auringonpaiste.

Torstaiaamumme kohde oli kaupungin puisto, jossa pidimme aamupäivän piknikin ja kaikille oli tarjolla myös silmänruokaa; Ollille papukaijoja, OPlle bikinityttö ja meille naisille kunnon rasvattu bodari pienissä uimahousuissa. Espanjalaiset ilmeisesti nauttivat itsensä esittelemisestä, oli se sitten uimarannalla tai puistossa. Miehet olivat ostaneet piknikille loistavia eväitä, jollaisia söimme usein iltaisin tapaksina kullannuppujen sammuttua. Listalta löytyi ainakin ilmakuivattua kinkkua, iberico-kinkkua mustajalkapossusta, chorizoa, leipää, manchego-juustoa, mansikoita, banaaneja, mandariineja ja luonnollisesti cavaa sekä banaanimehua. Nam! Tällä jaksettiinkin sitten pitkään iltaan. Viimeisessä todistusaineistona vielä Ollin papukaija, muita emme kehdanneet kuvata tai ainakaan esitellä täällä julkisesti.

Palatessamme käväisimme vielä Gloriesin ostoskeskuksessa mukanamme päivän nimipäiväsankari Aino-Sofia, joka sai valita itselleen haluamansa lahjan Disney-kaupassa. Taisivat äiditkin olla vähän kuin lelukaupassa ostoksilla ja hankkia vähän liiankin ison kasan ihanuuksia jälkikasvulleen. Illemmalla asunnossamme nimittäin liihotteli kaksi Helinä-keijua siivet selässään.

Illalla menimme ensimmäistä kertaa ulos syömään ja naiset kävivät vielä yksillä. Ravintolaillalliset olivat vähän hankalia, kun meidän lapset olivat tottuneet saamaan ruokaa viiden, kuuden maissa ja Espanjassa monet ravintolat aukeavat vasta klo 20. Niinpä olimme ruokkineet lapset jo etukäteen, jolloin saimme nauttia paellasta hummereineen kaikkineen suhteellisen rauhassa tai no, kysykää lapsilta nauttivatko he illallisesta. Kuva puhukoon puolestaan.

Kun oltiin kerta laittauduttu, halusin vielä jatkaa ja meinattiin Ollin kanssa käydä kulman takana yhdessä tapas-paikassa, mutta se olikin kiinni ja kävimmekin vain romanttisella iltakävelyllä, josta kuulin vasta seuraavana päivänä, että meidän päällämme oli koko ajan pyörinyt lepakoita. Jos sen olisin silloin huomannut, olisi kävelyt loppuneet lyhyeen. Satun kammoamaan moisia otuksia.

Perjantaina  meidän perhe lähti katselemaan ekaa kertaa nähtävyyksiä eli katsastimme kaupungin maamerkkinä pidetyn Sagrada Familian kirkon, tosin vain ulkopuolelt ja lävelimme vähän pääkadun La Ramblan pohjoispäässä. Matkalla näimme yhden arkkitehti Gaudin suunnittelemistä taloista ja Olli yritti kuvata kirkkoa, joka tosin on ainakin läheltä täysi mahdottomuus, kuten näette.

Illalla söimme fideuáa, jonka pojat tekivät ihan itse. Se on paellan tyylistä ruokaa, jossa on riisin sijaan lyhyitä nuudeleita ja kaikenlaisia mereneläviä. Poikien versiossa taisi olla ainakin kahdenlaista mustekalaa, simpukoita ja rapuja ja koko kokkaus on tietenkin dokumentointi. Maistui pienellekin neidille. 

Lauantai olikin sitten jo reissupäivä. Lähtö asunnolta oli vastoin suunnitelmia jo klo 13, jota edelsi aamu täynnä tiukka siivousta ja pakkailua. Lähdimme rahtaamaan yhtä matkalaukkua, yhtä jääkiekkokassia (tai ainakin melkein yhtä isoa), kolmatta pienempää matkalaukkua, kahta reppua, tuplarattaita ja kahta väsynyttä lasta kohti Gloriesin ostoskeskusta, jossa oli pakko käydä Disney-kaupassa, josta Olivia valitsi itselleen barbietyylisen Tähkäpää-nuken (engl. Rapunzel eli se satu, jossa prinssi kiipesi prinsessan hiuksia pitkin torniin). Loppumatka sujui mukavasti. Linnea nukkui koko lennon, mutta Olivia sammui vasta autoon ja heräsi aamulla omasta sängystä.

Lähellä se Espanja on, kun asunnolta olisi riittänyt lähtö klo 17 lentokentälle, kun lento lähti klo 20.10 ja kotona olimme klo 23.30. Onni on sama aikavyöhyke ja 20 min matka kentälle. Vielä.. Seuraava lento onkin näillä näkymin jo uudelta Schönefeldin kentältä.

Barcelona on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, sillä se on siisti ja kaikki toimii. Metroverkko on uusi ja joka paikassa on hissit (vertaa esim. Berliini, portaiden luvattu kaupunki). Leikkikenttiä on paljon ja muutenkin lapsiin, etenkin vaaleatukkaisiin ja sinisilmäisiin suhtaudutaan erittäin ystävällisesti.

Keskustasta on vain kävelymatka ja toimivat julkiset yhteydet uimarannalle, joten kaupunki- ja rantaloman saa näppärästi yhdistettyä. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos.

Ja niin, tämän ryhmärämän kanssa otetaan varmasti vielä reissu uusiksi, jos ei Barcelonaan, niin sitten jonnekin muualle. Sen verran hyvin toimivat kemiat meillä yhteen. Kiitos vielä rakkaat ystävämme! <3

Reissun jälkimainingit sisälsivät univelkojen nukkumista, vaatteiden pesemistä ja silittämistä ja Olivialla uutta totuttelua päiväkotiin. Viikon intensiivinen leikkiminen suomalaisen kaverin kanssa oli nimittäin hiukan verottanut kielitaitoa, eikä seuraava kolmepäiväinen viikko taida ihan riittää kielitaidon palauttamiseen. Helatorstai lyhentää viikon pätkäksi ja kohokohtana on vielä vaarin vierailu loppuviikosta, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla...

Siihen saakka, buenos noches! Ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita!

- hivenen ruskettunut Laura