Vieraskynä

Blogissa on tällä kertaa vieraileva kirjoittaja. Allekirjoittanut on osallistunut blogin tuottamiseen tähän asti vain kameran avulla, mutta tällä kertaa pääsette nauttimaan myös sanallisesta annista. Ajattelin siis kertoa Berliinin ympäristöstä hieman harrastusteni valossa.

Aloitetaan siitä vanhimmasta, eli linnuista. Berliinin linnusto luonnollisesti poikkeaa jonkin verran eteläsuomalaisesta, ollen toisaalta hieman eksoottisempi, mutta toisaalta myös aika lailla köyhempi. Kuuluvin ja näkyvin lintu täällä on eittämättä mustarastas, jonka kuuluvasta huilukonsertista saa nauttia joka ilta jo helmi-maaliskuusta lähtien. Eksoottisempaa puolta pihalinnuissamme edustaa talvella pihassa pikaisesti käväissyt viitatiainen ja koko kevään ja kesän laulullaan ilahduttanut mustaleppälintu. Mustaleppälinnun laulua en olekaan Suomessa juuri päässyt kuulemaan. Sen verran harvalukuinen tuo siellä päin jostakin syystä lähinnä teolliseen ympäristöön viehättynyt leppälinnun tummempi ja komeampi sukulainen on. Myös kesäisillä uimaretkillä läheisellä Güterfelder Hausseellä lähes joka kerta kuulunut rastaskerttunen ilahdutti mieltä. Sen sijaan järvessä asuvat yli 50 kiloiset monnit ovat onneksi toistaiseksi jääneet havaitsematta.

Saksassa kun ollaan, niin isohaarahaukka kuuluu luonnollisesti lähes jokaisen kaupungin ulkopuolelle suuntautuvan ajomatkan peruslajistoon. Suojelutoimet ovat siis onnistuneet ilmeisen hyvin. Muutenkin petolintujen määrä on täällä niin talvella kuin kesällä selvästi Suomea suurempi. Osa toki selittyyy suomalaisten petolintujen, kuten hiirihaukan ja piekanan, talvehtimisella täällä.

Isohaarahaukka (Milvus milvus)

Ilahduttavaa oli myös nähdä keväällä kattohaikaroiden saapuvan seudulle varsin runsaslukuisina. Maaseudulla niitä alkoi näkyä huhtikuussa melkein jokaisen savupiipun päällä.

Kattohaikara (Cicconia cicconia)

Kattohaikara (Cicconia cicconia)

Mandariinisorsa (Aix galericulata) on varsin runsaslukuinen, jotskin hieman kyseenalaista alkuperää oleva lähijärvien ja -jokien asukki.

Lähin mielenkiintoinen lintupaikka on parikymmentä kilometriä Kleinmachnowista etelään sijaitseva Blankensee. Järvellä viihtyy varsin moninainen vesilintupopulaatio ja hetken tarkkailulla voi havaita useita petolintuja, kuten isohaarahaukan ja kalasääsken.

Silkkiuikku (Podiceps cristatus)

Nokikana (Fulica atra)

Nokikana (Fulica atra)

Kauemmaksi mentäessä mielenkiintoisin kohde löytynee Havellandilta, jossa Havelländisches Luch:n alueella talvehtii tuhansittain kurkia sekä metsä- ja tundrahanhia. Lisäksi alueella asuu yksi Saksan viimeisistä isotrappipopulaatioista. Alueella talvehtii myös runsaasti pohjoismaisia petolintuja, mm. hyvin vaaleita ”Börringe” –hiirihaukkoja.

Kuvassa pieni osa noin 3500:n metsähanhen (Anser fabalis) ja tundrahanhen (Anser albifrons) parvesta

Börringe-tyyppinen hiirihaukka (Buteo buteo)

Vaalean muodon hiirihaukka (Buteo buteo)

Osa 34:n isotrapin (Otis tarda) parvesta

Paikoin tie oli hieman huonokuntoisempaa, tai jopa kokonaan olematonta, mutta onneksi BMW on tunnettu maasto-ominaisuuksistaan.

Vielä hieman lännemmäs mentäessä tulee vastaan Gülpersee, joka talviaikaan suorastaan kuhisee erilaisia vesilintuja, kuten heinäsorsia, haapanoita, taveja, harmaasorsia, telkkiä, tukkasotkia, punasotkia, pilkkasiipiä, tukkakoskeloita ja isokoskeloita. Lisäksi täälläkin on yleensä suuria hanhiparvia ja suomalaisittain eksoottisesti useita jalohaikaroita. Järvellä päivystää aina myös useampi merikotka väsähtäneitä vesilintuja vaanimassa.

Uudempiin harrastuksiini liittyen lienee syytä mainita ainakin Berliinin paras viskikauppa, Werner Hertwigin Charlottenburgissa pitämä Wein & Whisky, josta löytyy paljon mielenkiintoisia pullotuksia vuosienkin takaa. Werner on myös yksi tulevana viikonloppuna (7.-8.9.) pidettävien Cöpenicker Whiskyherbst –viskimessujen pääjärjestäjistä.

Viskeihin ja niiden valmistukseen voi käydä tutustumassa myös Berliinin kaakkoispuolella, suolakurkuistaan kuuluissa Spreewaldissa sijaitsevassa Spreewald Brenneraissa. Tislaamo on omistajansa tohtori Torsten Römerin johdolla tislannut viskiä ja erilaisia muita tisleitä vuodesta 2002 saakka. Tuotanto on ollut viime vuosiin saakka varsin pientä. Käytännössä kaikki tisle on myyty jo 3-vuotiaana, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana tuotantomäärät on saatu uusien tislauslaitteiden ja tilojen myötä kasvuun. Tislaamon tuottama Sloupisti –viski kypsytetään yksinomaan vanhoissa Silvaner –valkoviinitynnyreissä ja edustaa mielestäni valitettavan hyvin normaalia mannereurooppalaista nuorta viskiä, ollen varsin kaukana iäkkäämmistä skottilaisista serkuistaan. Mielenkiintoinen vierailukohde joka tapauksessa.

Tohtori Römer esittelee mielellään tislaus- ja varastotiloja kiinnostuneille, eikä maistiaisiakaan suoraan tynnyreistä tarvinnut itse pyytää J Tislaamo tuottaa viskin lisäksi myös suuren joukon muita tisleitä, lukuisia saksalaisten suosimia hedelmä- ja marjaviinoja, katkeroita, giniä, rypälebradyä jne. Ehkä mielenkiintoisin projekti oli 2008 aloitettu rommitislaus, jonka ensimmäinen erä oli edelleen tynnyrissä odottamassa mahdollista pullotusta, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä selvästi valmiimman oloista tavaraa kuin myynnissä ollut viski. Eikä Boskop –omenoista tislattu omenaviinakaan pahaa ollut. Muutama vuosi lisää kypsytystä ja siitä voisi saada ihan kelvollista calvadosta.

Perinteisen skottilaistyylisen mallasviskin lisäksi tislaamo oli tehnyt monia muitakin kokeiluja. 

Tislaamokaupassa oli laaja valikoima tislaamon omia tuotteita.

Viskeistä olueen ja Berliner Bierfestivalille. Elokuun alussa järjestetty Berliner Bierfestival mainostaa itseään mm. parilla tuhannella oluella ja yli 2 km pitkällä festivaalialueella. Valitettavasti tapahtuma on enemmän koko kansan juhla kuin harrastajilla suunnattu tilaisuus. Löysin koko alueelta vain yhden ale-hanan ja pulloissakin pale ale- / IPA-valikoima oli laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta jos pitää saksalaisesta oluesta (jokaisella myyjällä oli tarjolla vain tai vähintään pils ja dunkel), musiikista (yli 20 esiintymislavaa) ja tungoksesta (loppuillasta liikkuminen oli lähes mahdotonta), niin ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma. Lähes joka tiskiltä sai hanaoluita hintaan 1,5e/0,2l, joten illan aikana saattoi hyvin maistella parikymmentäkin eri olutta.

Tapahtuma alkoi aika kosteissa tunnelmissa. 

Ja houkutti paikalle selvästi kaiken näköisiä...

...ja -ikäisiä vieraita. 

Itäolutta

Saksalaista anniskelusäännöstöä 

Loppuun vielä hieman valokuvauksen muodossa harrastettua lähi- ja paikallishistoriaa. Berliiniä ja ympäristöä leimaa mielestäni erityisesti raunioituneet ja autioituneet talot, tiet ja muu käyttämättä jäänyt infrastruktuuri. Tässä pari esimerkkiä niistä.

Parin kilometrin päässä meiltä on vanha Checkpoint Bravo, joka oli DDR:n aikaan tärkein rajanylityspaikka Länsi-Berliinistä Länsi-Saksaan kulkevalle maantieliikenteelle. Vuonna 1969 Checkpoint Bravo siirrettiin pari kilometriä pohjoisemmaksi, missä se on nähtävissä tänäkin päivänä moottoritien A115 varressa. Alkuperäinen rajanylityspaikka ja moottoritie saivat autioitua rauhassa. Nykyisin se on eristetty porteilla ja piikkilanka-aidalla, mutta täälläpäin se on käsittääkseni lähinnä tapa toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi tutustumaan paikkaan.

Tie oli katkaistu portilla ja aidalla.

Vanha Dreilindenin huoltoasema

Lännen puolella moottoritie oli vielä selvästi nähtävissä...

...joskin paikoin hieman pusikoitunut.

Teltowin kanaalin yli johtanut moottoritiesilta oli edelleen hyvässä kunnossa.

Idän puolelta sen sijaan tie oli hävinnyt lähes kokonaan. Vain tielinja oli enää jäljellä.

Moottoritien vieressä oli vanha rautatiesilta,...

...joka tosin oli päässyt jo hieman rapistumaan,... 

...mutta kyllä se vielä suunnilleen kulkijaa kantoi.

Yksi Berliinin muurin lukuisista kuolonuhreista oli länsiberliiniläinen Hermann Döbler, joka oli ilmeisesti vahingossa ajanut veneellään liian pitkälle Teltowin kanaalia ja tullut paluumatkallaan itäsaksalaisten rajavartioiden ampumaksi.

Uudempikin Checkpoint Bravo kerää edelleen pitkät ruuhkat A115:lle,...

...mutta nykyisin tunnin jono johtuu rajatarkastuksen sijaan lomailijoista ja tietöistä.

Hieman pohjoisempana Länsi-Berliinin puolella Grünewaldin metsässä on toisessa maailmansodassa rikki pommitettujen talojen raunioista rakennettu Teufelsbergin kukkula. Kukkulan laella, Berliinin korkeimmalla kohdalla, on entinen NSA:n kuunteluasema. Teufelsberg oli kylmän sodan aikaan tärkeä ja tarkkaan vartioitu osa ECHELON –kuunteluverkkoa. Pian muurin murtumisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen se jäi kuitenkin tarpeettomana tyhjilleen. 

Tämäkin alue on kutsuvasti eristetty piikkilanka-aidoin, mutta joku ystävällinen oli onneksi jo tehnyt aitaan sopivan reiän meitä varten. Paikalta löytyy paljon mielenkiintoisia autioituneita rakennuksia ja yleensä myös useampi muukin paikasta kiinnostunut turisti. Huhu kertoo, että alueella olisi myös vartijoita, jotka ottavat ihmisiä kiinni ja toimittavat poliisille sakotettavaksi, mutta ainakaan itse en ole tällaisiin törmännyt. Ihan perheen pienimmille paikka ei liene sopiva kohde. Lähes joka paikassa on paljon lasinsiruja ja parhaimmillaan kymmenien metrien pudotus ilman kaidetta.

Kuunteluaseman päältä näkee pitkälle Berliinin yli.

Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla on sitten taas luvassa Lauran kirjoittamaa tekstiä ja kuvia lapsista.

- Olli