Kevättakki, Ilveksiä ja aurinkoa!

Hallöchen aus Berlin (ainakin melkein sieltä)!

Viime aikoina on riittänyt niin paljon tohinaa, etten ole ehtinyt uhrata vielä yhtään iltaa tälle kirjoittelulle. Kolmas kerta toden sanoo tämän kanssa tällä kertaa. Kirjoitin alun viime tiistaina, mutta silloin uni voitti ja päätin jatkaa myöhemmin. Torstaina jatkoin samaa juttua ja uhrasin pari tuntia ilta-aikaa kirjoittelulle, mutta vasta lähempänä yhtätoista tajusin session vanhentuneen, kun yritin julkaista juttuani ja lähdin sadatellen nukkumaan. Nyt pöly on laskeutunut ja yritän saada (onneksi Wordiin tallennetun) tekstin viimein maailmaan.

Viime viikolla lauantaista keskiviikkoon ohjelmastamme piti huolen Ilveksen perhe Kangasalta tai lähinnä talossamme pyörivä 4 lapsen lauma, joista Olivia 3 v 1 kk oli vanhin, Vilma 2 v 9 kk, Linnea 1 v 5 kk ja Silja 9 kk. Silja vasta ryömi, mutta siinä olikin taas haastetta pitää lattia puhtaana, kun "pikkuimuria" kiinnosti kaikki nyrkkiään pienempi, jonka saattoi tunkea suuhun ja muistettiin jopa aina sulkea kellarin rappujen portti tai pikkuneiti ei ainakaan sinne asti kertaakaan ehtinyt putoamaan. Kyllä naapurit varmaan kiittivät, kun vieraat lähtivät, sillä muualla tapahtuvan ohjelman lisäksi, tytöt menivät tuhatta ja sataa sekä vauhdin että volyymin puolesta kotona, silloin kun eivät nukkuneet ja Linnea piti ääntä öisinkin. Olivia-raukka oli odottanut vieraita niin, ettei malttanut perjantai-iltana millään nukahtaa, vaan sammui viimein vasta kymmenen jälkeen alakerran sohvalle. Vilma sai ison halin jo heti rappusilla, kun vieraat vihdoin ja viimein lauantai-iltana saapuivat. 

Saimme Suomesta kestosuosikkien ruisleivän, salmiakin sekä ksylitolipastillien ja -purkan lisäksi aina niin tervetulleita puurohiutaleita (neljää viljaa ja kaura-ruista), jotka täällä maksavat maltaita, eikä yleensä muita kuin kauraa ole edes tarjolla. Elina oli tilauksestani ostanut Olivialle Reima Kiddon punaisen välikausihaalarin ja Olivia ja Vilma olivat hyvännäköisiä, kun molemmat viipottivat leikkikentällä identtisissä haalareissa, pari kokoa vain eroa. Tosin saa nähdä, kuinka paljon haalareilla on käyttöä, sillä talvihaalareita täällä kyllä lapsilla näkee, mutta ilman lämmetessä siirrytään takkeihin ja farkkuihin. Toistaiseksi se on kuitenkin käytössä ja eiköhän sama haalari mahdu vielä syksylläkin. Harmittavasti kevät ei näyttänyt Ilvesten vierailun aikana parhaita puoliaan, vaan lämpötila kipusi vain 10 iltapäivisin, eikä aurinko pahemmin näyttäytynyt.

  

 

Ilvekset vuokrasivat kahdeksi päiväksi auton, mikä helpotti liikkumistamme huomattavasti. Aikataulutimme sunnuntain ja maanantain niin, että ajoimme parisen tuntia tyttöjen uniaikaan, jolloin näimme ensin maaseutua ja sitten Berliinin keskustaa auton ikkunasta sijoittaen yhden Karhun Ilvesten autoon ja toisin päin, jotta turistiopashyöty tuli maksimoitua. Sunnuntaina tsekkasimme lähileikkikentän lisäksi vähän maaseutua ja Spandaun hyväksi havaitun konditorian kakut sekä illalla lähikreikkalaisemme. Maanantaiaamuna teimme loistavan työnjaon; miehet lähtivät 3 vanhimman tytön kanssa sademetsätaloon ja minä opastin Elinaa läheisessä ostoskeskuksessa eli Sterncenterissä ja otimme Silja-vauvan mukaan. Puolilta päivin kaikki olivat tyytyväisiä (iseiltä ei kysytä, vaan laitetaan taas vaan ajamaan autoa ;) ja jopa lapset olivat saaneet uusia vaatteita. Pete pysyi kuitenkin erittäin hyvin Ollin perässä Berliinin ydinkeskustan arkipäivän liikenteessä, vaikkei oltu sovittu edes reittiä.

Tiistaina koitti kauan odotettu päivä, kun lapset pääsivät eläintarhaan. Vilma oli jo moneen otteeseen kysellyt, että onkohan siellä krokotiilejä, tiikereitä tai kirahveja. Kaikkia nähtiin, vain jääkarhu oli jostain syystä kadonnut. Myös bussilla ja junalla ajelu oli jännää ja viimein eläimet tekivät tehtävänsä, sillä koko porukka sammui rattaisiin, kun kävelimme porteista ulos. Keskiviikkona Olivia meni taas takaisin päiväkotiin ja me kävimme Linnean kanssa muskarissa ja saattelimme vieraat puolen päivän aikoihin taksiin ja lupasimme haikeina treffata kesällä. 

Harmittava uusi juttu meillä on ollut Olivian housujen kastelu. Jonain päivänä saattavat mennä jopa viidet housut vaihtoon, kun Olivia ei ehdi tai malta mennä potalle ajoissa. Kerran päiväkodin täti jopa meinasi, että Olivia pissasi ilmeisesti tahallaan housuihinsa, jotta saisi päiväkodin vaaleanpunaiset varahousut jalkaan, kun oli ilmeisesti tajunnut, että sieltä saa nättejä varavaatteita, jotka ovat erilaisia kuin kotona. Veimme jopa lääkärille pissanäytteen rokotekäynnin yhteydessä, mutta lääkäri neuvoi meitä vain palkitsemaan pottailusta tarralla ja totesi kaiken olevan onneksi vain psyykkistä. Tarrat ovat melko hyvin tehonneet ja välillä on haluttu tiristää parin minuutin välein tarran toivossa, mutta vielä on matkaa siihen, että neiti kävisi varmuudella omatoimisesti vessassa. Kuvassa Elinan kanssa shoppailukierroksella Zara Kids-kaupasta löydetty villatakki ja Saara-tädin vanha käsilaukku. :) 

Tänne on saapunut kevät. Siitä on ollut merkkejä jo aikaisemmin, mutta saksalaisen ajattelun mukaan kevät alkaa 1.3 ja täällähän on oikeasti silloin jo tosi keväinen sää. Jopa lasten 1,5 kuukautta kestänyt nuha on viimein ohi. Viime viikonloppuna nautimme jopa +21 asteen "helteestä", joka oikeasti tuntui helteeltä maaliskuun puolivälissä! Olimme lauantaina aamupäivällä Olivian päiväkotikaveri-Kianin takapihalla ja sinne paistoi aurinko tosi lämpimästi, niin että kuorin tytöiltä aluksi vaatteita kerros kerrokselta pois ja toivoin lopuksi, että minulla olisi ollut niille hellehatut mukana. Suomalaiseen "en ainakaan palele" -tyyliin Linnealla oli välikausihaalari päällä ja taisi olla hanskatkin kädessä ja eräs paikallinen on t-paidassa ja capreissa. Perjantai-iltana piti syödä ulkona, ihan vaan siksi, kun kerrankin tarkeni, tosin ei vielä grilliruokaa.

Olli päätti hankkia perjantaina meille grillin ja samalla innostuin pyytämään meille ensi kertaa muita kuin suomalaisia vieraita kylään seurustellessani erään äidin kanssa päiväkodin pihassa. Päiväkodissa aloitti Olivian saapumisen jälkeen helmikuussa 3-vuotias Tobias-poika, jonka äiti on unkarilainen ja isä Berliinistä ja hän on syntynyt Etelä-Afrikassa, jossa perhe on asunut 3 vuotta. Tobi on siis myös kaksikielinen, tosin hän puhuu molempia kieliä kotonaan ja käy kerran viikossa unkarilaisessa päiväkodissa. Hänen vilpertti pikkuveljensä Jakob, 1 v 2 kk on syntynyt Berliinissä. He ottivat mielellään kutsun vastaan ja saapuivat meille grillaamaan lauantai-iltapäivällä. Sitä ennen tosin Ollin piti hankkia se grilli, putsata se ja tietenkin koegrillata. Samalla istutettiin vähän orvokkeja, narsisseja ja hyasintteja ruukkuihin ja maahan. Tosin äidin ja isin suureksi harmiksi, tytöt leikkivät myöhemmin kaksin ulkona ja keksivät repiä jokaikisen orvokin irti ruukusta ja kaikkein isoimman hyasintin alun.

Meillä oli oikein mukava ja mielenkiintoinen ilta. Vieraat toivat lihaa ja makkaroita ja Olli piti huolen, että pöydässä oli eteläafrikkalaista viiniä. Keskustelussa tuli ilmi hauskoja kontrasteja, kuten että vieraamme Lars ja Aniko pitivät Saksassa monia asioita hyvin kalliina verraten edelliseen asuinmaahansa ja me taas selitimme kuinka halpaa täällä suurin osa tavaroista on Suomeen verrattuna. Molemmat vanhemmat ovat olleen design-alalla, joten esittelin Anikolle myös Marimekon vaatteita, koska hän tiesi merkin. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla vastavierailua.

Nautimme lämmöstä ja auringosta ja totesimme, että takapihallamme ei varmaan tule kesälläkään olemaan tuskaisen kuuma, sillä aurinko ei pääse varjostavien puiden ansiosta porottamaan suoraan sinne eikä sisälle iltapäivisin. Vaikka takapihallamme ei oikein mikään kasva, niin voi siellä edes vähän leikkiä hiekkaleluilla, ilman että tarvii turhaan erillistä hiekkalaatikkoa ja ylipäätään laittaa lapset turvallisesti omasta takaovesta ulos. Takapiha on aidattu, eivätkä tytöt saa porttia auki. Puissa on jo uskomattoman isot silmut ja muutenkin ilma on ollut tosi kesäinen. Luonnollisesti olemme myös matkineet paikallisia ja koristelleet erään pensaan pääsiäismunin. Täällä on pääsiäiskoristeita yhtä paljon kuin Suomessa jouluna ja ne ilmestyivät kauppoihin jo ainakin kuukausi sitten. Kuvista sellainen huomio, että kun äiti käänsi selkänsä, niin kaksi munaa lähtivät puusta irti ja toinen päätyi suoraan roskiin, kun pikkuneiti oli vähän ottanut tuttavuutta koristeisiin. 

Otin oikein projektikseni hankkia Olivialle uuden siistin kevättakin. Olin kuolannut Elinan kanssa kauppoja kierrellessämme siistejä trenssejä, mutta en ollut yhtään varma suostuuko neiti hienohelma moista päälleen laittamaan. Kriteerini oli siis siisti takki ja Olivian mielestähän kaiken pitäisi olla prinsessaväristä eli mieluiten vaaleanpunaista. Kun kaupassa kiertelyyn käytettävissäni oleva aika on aina rajallinen, päätin alkaa selaamaan nettiä. Yleisimmät kaupat eli H&M ja C&A eivät tuottaneet tulosta. Sitten päätin selata Name It:n valikoimaa ja muita, kunnes törmäsin Espritiin ja siellä se oli, täydellinen takki, ihana malli ja pinkki, mutta tietenkin nettikaupasta oli koot loppu! Esprit kids-kauppoja oli rajallisesti, joten päätimme yrittää maanantai-iltana Potsdamin Karstadtin valikoimaa, vaikka olinkin aika skeptinen. Eipä yllättäen löytynyt, eivätkä kuulemma voineet edes tilata mitään malleja. Olimme tiistaina menossa Berliinin keskustaan, joten päätin testata Berliinin pääkauppakadun Kurfürstendammin jatkeen Tauentzienstrassen varrella näkemääni isoa Esprit-kauppaa, jossa oli myös lastenvaatteita. Siellähän se kaunokainen meitä odotti ja kuulemma olinkin Berliinin ainoassa lastenvaatteita myyvässä myymälässä. Tuurilla takki oli myös sopiva ja malli oli tietenkin hyväksytetty neidillä jo tietokoneen ruudulta. Toivottavasti takki mahtuu vielä ensi vuonna tai kykyni etsiä nättejä takkeja kasvaa, sillä aikamoinen operaatio oli ja kohdehenkilö on kuitenkin vasta 3 v!

Tällä viikolla kalenterimme on ollut tervetulleen täysinäinen. Muistelen syksyä, kun meillä oli kalenterissa ehkä jotain joka toinen viikko ja silloinkin usein vain matka Suomeen, mutta nyt tapaamme oikeasti ihmisiä, vielä pääosin saksalaisia ja integroidumme. Tällä viikolla kävimme tiistaiaamuna perhekerhossa Kreuzbergissä sijaitsevassa Suomi-keskuksessa. Paikalla oli lisäkseni 3 äitiä, joista Pian Minni- ja Elle-tyttöineen tunsinkin jo. Yksi äiti oli puoliksi suomalainen, mutta asunut koko ikänsä Saksassa ja päätti nyt puhua puolivuotiaalle Elina-tyttärelleen suomea ja toinen oli asunut 11 vuotta Saksassa ja hänellä oli kaksi lasta, jotka puhuivat molempia kieliä. Pitkään maassa asunut suomalainen pappi säesti kitaralla lastenlauluja ja juttelimme kaikkea mukavaa. 

Keskiviikkoaamuna meillä oli saksalainen muskarimme, joka jääkin nyt 4 viikon tauolle, kun täällä on kaksi viikkoa lomaa pääsiäisenä kouluista ja siksi myös monet harrastukset ovat tauolla. Illalla hikoilin zumbassa, joka oli mielestäni paljon rankempaa kuin edellisellä viikolla, mutta itsensä kiduttaminen ja lantion pyöritys latinomusiikin tahtiin on kuitenkin nautinnollista ja siitä haluaa vielä maksaa!

Torstaiaamuna meille tuli viimein vieraaksi Olivian päiväkotiryhmä. Edellinen vierailu tyrehtyi Olivian mahatautiepäilyyn, mutta onneksi minun tuli jo silloin leivottua pakkaseen muutama pussillinen söpön pieniä porkkanasämpylöitä. Vaikka hoitajat varoittelivatkin, että ei kannata tarjota liikaa ruokaa, koska lapset ovat menossa suoraan lounaalle, innostuin kuitenkin paistamaan myös pari pannarista, joista jäi tosin puolet syömättä. Lapset olivat meillä vajaan tunnin ja se oli kuin pieni nopea pyörremyrsky. Hetkessä olivat kaikki ruuanlaittolelut ja duplot kovassa käytössä ja yhtä nopeasti lapset olivat pukeneet itsensä ulos ja heitä valokuvattiin portailla tai lähinnä Oliviaa. Päiväkodilla on nimittäin kaikista lapsista kuva omilla portaillaan ja ne lapset, jotka asuvat lähellä päiväkotia on merkitty karttaan valokuvalla varustetulla nastalla. Lapset käyvät kaikkien uusien lasten luona ja välillä myös synttäreillä koko porukka saatetaan kutsua kylään. 

Perjantaina pääsimme viimein päiväkotilaisten kanssa uimaan! Heillä on ollut uiminen ohjelmassa jo 1,5 kk, mutta olemme olleet yhtä pitkään nuhassa, joten vasta nyt liityimme aamupäivällä seuraan. Hieman kauhistutti ottaa itsesuojeluvaistoton vesipeto-Linneakin mukaan, mutta lopulta kävi niin, että hieman pelokas Olivia ei uskaltaunut ollenkaan altaan rappusia pidemmälle ja sain uiskennella “yksin” pikkuneidin kanssa, siis toki 15 muun lapsen läiskyttäessä vieressä. Sen jälkeen saimmekin rauhoittua ansaitulle viikonlopulle, jolle ei vielä ole mitään ohjelmaa

Tästä tuli taas hurjan pitkä sepustus, mutta olipa paljon kuviakin piristeenä. Lähetämme paljon aurinkoa ja edes osan tästä lämmöstämme lumiseen Suomeen (ja missä kaikkialla tätä luetaankin)!

Halein,

Laura 

Sairastelua keväisessä auringonpaisteessa

Moips!


En ole unohtanut teitä lukijani, vaikka en viime viikonloppuna kirjoitellutkaan mitään tänne blogiini, syynä on ollut vain se, etten ole keksinyt mitään kirjoitettavaa, kun meillä on vain sairasteltu.


Tuntuu, että koko perhe on ollut enemmän ja vähemmän flunssassa siitä asti, kun Olivia tammikuussa aloitti päiväkodin. Havahduin viikko sitten siihen, että tytöt ovat olleet meidän edellisestä Suomen reissusta eli helmikuun alusta asti nuhassa, ihan tauotta. Olivia on lisäksi kärsinyt ajoittain kovasta yskästä, joka on hänen kiusansa aina flunssa-aikana. Olli oli vasta mennyt töihin parin kotipäivän jälkeen, kun kärsi kovasta kurkkukivusta. Oli pakko viedä tytöt lääkäriin. Jo alkuviikosta meillä oli peruuntunut kauan sitten sovittu päiväkotiryhmän vierailu meillä, kun Olivia oli kahtena edellisenä iltana oksentanut ja ripuloinut edellisen päivän, mutta muuta merkkiä mahapöpöstä ei sitten ollutkaan.


Onneksi olimme jo löytäneet itsellemme lastenlääkärin, kun Olivia joutui käymään ennen päiväkodin alkua lääkärin tarkastuksessa ja myöhemmin 3-vuotistarkastuksessa sekä molemmat meningokokkirokotuksessa. Lääkäri löysi Linnealta välikorvantulehduksen, mutta Olivialle määräsi vain yskänlääkettä ja nenätippoja todeten, että tämä on vain sellaista jatkuvaa "päiväkotinuhaa". Linneahan oli valittanut korvaansa pari kertaa haroen sitä ja sanoen "korva, korva", mutta eipä äidin meediokyvyt olleet tarpeeksi hyvät ymmärtämään tulehdusta.


Seuraavat päivät meillä olikin aikataulutettu lääkkeiden kanssa, joita saimme apteekista aikamoisen pussillisen. Kaikki tosin olivat homeopaattisia, kun paikallinen lääkäri ei halua määrätä lapsille antibiootteja, josta plussa Saksalle. Suomessa niitä määrätään vähän turhankin herkästi. Linnea sai nestemäistä korvalääkettä ensin 2, sitten 3 tunnin välein sekä lisäksi 4 kertaa päivässä nenätippoja. Olivian ohjelmaan kuului 3 kertaa päivässä nenätipat sekä yskänlääke, joista jälkimmäinen maistui hyvältä ja sit oli kiva ottaa, mutta nenätippojen kanssa piti aluski vähän tapella.


Meille koko perheelle määrättiin myös Esberitox-nimisiä tabletteja, jolla kuulemma pääsisi eroon flunssakierteestä. Lueskelin kotona pakkausselostetta ja mietiskelin, ovatkohan lääkkeet kuitenkaan meille sopivia, koska siinä luki, ettei lääkettä saisi antaa alle 4-vuotiaille, eikä imettäjille (tosin jos söisimme Linnean kanssa molemmat lääkettä, niin tällä tuskin olisi väliä) ja lisäksi lääke sisälsi laktoosia, jolle olen allerginen. Yritin tavoittaa lääkäriä ja jätin hänelle viestin, mutta saksalaiseen tapaan soittopyyntöihin harvoin vastataan, joten jäin vailla vastausta. En halunnut antaa lääkettä lapsille, mutta päätin kuitenkin itse kokeilla, tuloksena koko illan kestävä ripuli pari tuntia lääkkeen otosta. Seuraavalla lääkärikerralla kuulin, että lääkettä saa kyllä antaa lapsille, koska se on luonnontuote, mutta jokaisessa tablettimuotoisessa lääkkeessä pitää olla varoitus lapsille antamisesta, koska pienet eivät osaa niellä tabletteja. Käskettiin murskata tabletti Linnealle, eikä siitä ole tullut mitään oireita, vaikka olemme epäilleet maidon sopivuutta neidille. Ilmeisesti laktoosi ei siis ainakaan ole ongelma ja toivomme, että tableteilla olisi vielä jotain positiivista vaikutustakin.


Yskänlääkkeestä huolimatta Olivia yski lauantai-sunnuntai välisen yön ihan kokonaan. Puoleen yöhön asti valvottiin, mutta loppuyökin kului yskiessä. Toisaalta se vei huomion pois meidän saman yön pääprojektilta, nimittäin Linnean yövierottamisesta. Olimme vieroittaneet Linnean kerran jo viisaasti 7-kuisena, jolloin hän siirtyi Olivian kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja alkoi nukahtaa tissin sijaan isin lauluun ja tarkoitus oli vieroittaa samalla yösyönneistä. Se toimikin jonkun aikaa, kunnes joskus kesällä Oksilan mökillä en halunnut herättää koko taloa Linnean huudolla, vaan otin sen viereen syömään ja siitä lähtien, se oppi nopeasti takaisin tissille. Koko talven on ollut tarkoitus aina lopettaa, mutta sitten on aina tullut Suomen reissu tai joku tauti ja on ollut aina syy siirtää sitä. Nyt totesimme, että parempaa tai vähemmän flunssaista hetkeä tuskin hetkeen tulee, joten päätimme vain, että Olli menee öisin rauhoittelemaan Linneaa, eikä minua öisin näy ja Linnea nukkuu yöt omassa sängyssään lastenhuoneessa.


Eka vieroitusyö osui siis samaan Olivian yskimisen kanssa. Linnea huusi joskus yhden jälkeen ehkä tunnin verran. Olli kävi katsomassa, rauhoittelemassa ja kertomassa tilanteen ja jätti tytön huutelemaan, mikä ei onneksi mennyt paniikkiin asti. Sen jälkeen tyttö heräili parin tunnin välein huutelemaan ja Olli kävi aina paikalla ja neiti rauhoittui itsekseen. Seuraavana yönä huudettiin enää pari kertaa ja sen jälkeen koitti historiallinen yö, jolloin Linnea nukkui klo 20.45-06.45 ihanahtamattakaan. Wuhuu! :) Tosi nopeasti siis opittiin. Itselläni rinnat eivät tietenkään heti tajunneet lopettaa maidontuotantoa, joten sunnuntai oli erityisen tuskainen päivä, jolloin oli pakko vähän tyhjennellä, mutta parissa päivässä tuskaisuus hävisi. Laskeskelin tosin, että olin vuoden 2008 alusta asti ollut joko raskaana tai imettänyt ihan putkeen, joten ehkä tämän 4 vuoden putken jälkeen voisi kropan antaa olla normaalitilassa ainakin jonkin aikaa.


Sunnuntaina päätimme aamulla toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmamme lähteä katsastamaan Potsdamissa sijaiseva sademetsätalo: Biosphäre Potsdam ( http://www.biosphaere-potsdam.de/ ) . Ajattelimme, että sademetsätalon lämmin (+28)  ja kostea (70%) ilma tekisi hyvää Olivian yskälle ja muutenkin paikka voisi olla näkemisen arvoinen. Olimme todella oikeassa. Siellä oli kai jopa 20 000 kasvilajia, joukossa tuttuja hyötykasveja, kuten kahvi, kaneli, pippuri, vanilja ja avokado. Lisäksi hallissa lenteli vapaana ainakin seeprapeippoja ja loistokottaraisia, altaassa uiskenteli keltaisia karppeja ja yhdessä talossa lensi vapaana perhosia. Kävelimmepä jopa vesiputouksen altakin. Kauhistuksekseni terraarioissa oli myös liskoja ja sammakoita ja erään luolan katossa lepakoita. Tytöt olivat kuitenkin aivan innoissaan ja päätimme ottaa paikan myös tulevien vieraiden ohjelmaan. Kuvissa näkyy paikan tunnelmia.

Tämä viikko meillä alkoi kuitenkin jo huomattavasti terveemmissä ja mukavammissa merkeissä. Ulkona oli ihanan auringoista ja keväistä, päivisin lähes +10 astetta ja krookukset kukkivat jo hienosti paikoin. Yöt ovat kuitenkin olleet kylmiä ja aamuisin on vielä ollut muutama aste pakkasta, joten toppavaatteista olemme luopuneet vain joskus iltapäivisin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy meidän talorivistö, jossa meidän asunnon edessä kasvaa 3 puuta ja viimeisessä pienen pyöräilijän riemua.

Olivia pääsi päiväkodin kanssa akvaarioon ja oltaisiin päästy Linnean kanssa mukaan, mutta jouduimmekin lastenlääkärille korvakontrolliin. Lapsilla oli kuitenkin ollut upea retkipäivä. Meillä on jopa verhot viimein ikkunoissa, kun saatiin hankittua verhotangot ja Olli uskalsi kiinnittää ne ikkunoihin. Vanhat verhot olivat odottaneet kaapissa syksystä asti. 

Viikko on sisältänyt myös herkuttelua, sillä keskiviikkona vietimme tapaamisemme 7. vuosipäivää, mutta olin hölmönä varannut itselleni zumbatunnin samalle illalle, joten kävimme jo tiistaina testaamassa Teltowissa uuden italialaisen ravintolan, joka oli aivan tyhjä, mutta saimme tarjoilijalta hyvää palvelua ja tosi hyvää ruokaa. Kerrankin lapset jaksoivat olla jopa kaikki kolme ruokalajia suunnilleen paikallaan. Piti zumbapäivänäkin tehdä kuitenkin itse spesiaalia ruokaa ja erään epäonnistuneen  naudanlihakäärylekokeilun jälkeen, päätin tehdä kanarullia, joihin laitoin sisälle pestoa, pinjansiemeniä, mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaatteja. Vedin rullat hammastikuilla kiinni ja Olli käräytti pinnat kiinni pannulla ja laitoimme rullat pataan ja heitin päälle loput pestot ja lorauksen ranskalaista siideriä ja koko komeuden uuniin. Kaveriksi keitimme spagettia ja kyllä maistui. Olli oli vielä käynyt läheisessä Stahnsdorfin Kaiser-ruokakaupan leipomossa hakemassa meille vielä kakkupalat. Olivia olettaa kaiken olevan aina suklaakakkua ja alkoi huutaa jo ennen kuin ruoka oli pöydässä "Schokolade, schokolade" ja Linnea liittyi kuoroon. Malttoivat sentään syödä pääruoan ennen Sachertortea, omenakakkua ja kirsikka-crisp-kakkua. ;) 

Onneksi zumba oli vasta klo 20.15 ja oli kyllä tehokasta. Edellisen kerran zumbasin tammikuussa ennen pahinta flunssa-aikaa, mutta silloin olin tosi pettynyt tehottomaan tuntiin ja siksi seuraava kerta on venynyt ja vanunut. Nyt ilmoittauduin pysyvästi keskiviikon ryhmään Kleinmachnowin balettikoululle venäläisopen johdolla peppua keikuttamaan. Hassua käydä balettikoululla jumpassa, mutta ilmeisesti täällä balettikoulut tarjoavat yleisesti paljon muitakin tunteja, koska ihmettelin aluksi, että on tässä pikkupaikassakin varmaan kolme!

Arkemme saa parin päivän päästä piristystä, kun ihanaiset entiset naapurimme Ilvekset Kangasalan Korpitieltä saapuvat meitä moikkaamaan. Olivia on jo pitkään odottanut parhaan leikkikaverinsa Vilman tapaamista ja pikkuinen Siljakin pääsee harjoittelemaan konttaamista meidän ehkä hieman viileille lattioille. Toivotaan, että äitille ja isillekin löytyy täältä mieleistä katseltavaa ja shoppailtavaa! ;) Koitamme jaksaa odottaa lauantai-iltaan! 

Ja loppuun vielä kuva, jolla tavalla ei saisi leikkiä, mutta oli pakko ottaa kuva, kun meille ilmestyi kävelevä pakastekassi.

Toivotan teille kaikille, jotka vielä jaksoitte sairaskertomuksemme loppuun, oikein mukavaa loppuviikkoa! Toivottavasti Suomessa ja missä tätä luettekin paistaa aurinko ja elämä hymyilee! 

- Laura