Joulua, Suomea, synttäreitä ja Itämerta

Heipsis!

Edellisessä kirjoituksessa näkyi lapsia jo tonttulakeissa, mutta lupasin palata varsinaiseen joulun viettoon myöhemmin. Nyt on siis sen aika. Joulu hiipi perheeseemme touhukkaasti. Emme valmistautuneet vain pakkaamalla paketteja papereihin ja laittamalla ruokaa, vaan miettimällä myös kaikkien mahdollisten tavaroiden pakkaamista, sillä lähdimme heti tapaninpäivänä pariksi viikoksi Suomeen, autolla. Saimme syksyllä kuningasidean ”säästää rahaa ja aikaa” ja ajaa Ruotsin läpi Suomeen yön yli. Mitä lähemmäksi lähtö koitti, sitä huonommalta idea vaikutti, mutta ensin toki vietimme rauhassa joulua. Lähinnä mietimme, kuinka lapset nukkuvat autossa ja tietenkin myös, kuinka kuski jaksaa. Itselleni oli autossa tiedossa vain kuskin viihdytys ja takapenkin palvelijan rooli, siis helppo nakki.

Kuusi oli käyty sahaamassa viime vuoden tapaan päiväkodista tuttujen kaveriperheiden kanssa itse metsästä, tuotu sisälle ja koristeltukin jo viikkoa ennen joulua. Tiesimme voivamme nauttia siitä vain pari päivää jouluaaton jälkeen, joten ajattelimme ottaa varaslähdön. Lanttulaatikko oli ostettu jo marraskuussa Suomi Keskuksen joulumyyjäisistä, kinkku, glögi ja graavikala hankittu Ikeasta ja perunalaatikko tehty joulukuun alussa ystäväperheen kanssa vietettyjä pikkujouluja varten pakkaseen. Joulupöydässä oli vain sellaista, josta itse pidämme, koska tarkoituksena ei ollut suinkaan viettää perinteistä suomalaista joulua, vaan luoda meidän perheen joulunviettoperinnettä. Tänä vuonna tosin jätimme hanhen pois ruokalistalta, ettei ruokaa jäisi kauheasti yli ja tyydyimme kinkkuun ja lihapulliin. Ystäville ja naapureille väkersimme lasten kanssa perinteisiä riisimurokaakaopalloja ja suomalaiset kaverit saivat juureen tehtyä ruisleipääni.

Olli oli  jo pari päivää ennen joulua vapaalla, jolloin piti esim. hoitaa kaikki mahdolliset ruokaostokset, kun emme joulun jälkeen enää olleet Saksassa kauppojen aukioloaikoihin. Täällä on sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kaikki kaupat kiinni, paitsi ehkä pari pientä jossain asemilla keskustassa, eikä ABC-tyylisiä 24 h-huoltoasemia kauppoineen ja kaikkine palveluineen ole.

Jouluaattona kävimme aamupäivällä leikkimässä puistossa ja tulimme sitten keittämään perinteisen riisipuuron lounaaksi. Sen jälkeen katselimme joulurauhan julistuksen Yle Areenasta klo 13. Koin hieman huonoa omaatuntoa kellonajasta, mutta koska halusimme tehdä oman näköisemme joulun, ajatus oli tärkein. Seuraavaksi lapset pääsivät päiväkylpyyn, jotta saivat laittaa jouluiset vaatteet päälle. Ruuanlaitossa menikin yllättävän paljon aikaa, vaikka kaikki valmis piti ”vaan lämmittää uunissa”, mutta sen tila ei yllättäen ollutkaan loputon ja kiertoilmatoiminto puuttui.

Nälkäiset ja lahjoista jännittyneet lapset eivät meinanneet millään jaksaa odottaa ja niinpä nuorempi lopulta nukahti pienen huutokohtauksen jälkeen sohvalle, joten lopulta jouluateriamme oli erittäin rauhallinen kolmen hengen tilaisuus. Pienemmälle kelpasi lopulta jouluateriaksi kolme lihapullaa ja viimein päästiin pakettien kimppuun. Viime vuoden lahjavuoresta ja lasten sekoamisesta viisastuneena molemmat tytöt saivat vain neljä pakettia, eikä Suomesta oltu lähetetty mitään, koska olimme sinne juuri menossa. Niinpä jokainen paketti sai arvoisensa avaamisen ja sisältö sopivan ihastelun. Joululahjoista parhaat palat oli isommalle elämänsä ensimmäiset pikku-legot ja pienemmälle kauan toivottu vedettävä matkalaukku. Erityisen kiltti oli kuitenkin ollut meidän isi, joka oli pakannut pakettiin jokaisen ostamansa sukkapaketin ja deodorantin, jota myöten paketteja kertyi aikas monta.

Joulupäivän ”rauhoitimme” pakkaamiselle. Minä laadin listan mukaan otettavista tavaroista ja aloin käydä systemaattisesti läpi lasten vaatekaappia. Lapset katselivat uutta Tuhkimo-elokuvaa ja minä kävin läpi ehtymätöntä silitettävien vaatteiden vuorta. Illalla Ollille nousi kuume ja hän lepäsi. Hiki alkoi kihota omallekin otsalle matkaa ajatellessa.

Kuumeinen Olli sai kuitenkin pakattua auton tapaninpäivänä suunnitelmansa mukaan ja lounaan jälkeen matka kohti Rostockin satamaa sai alkaa. Rostockista hyppäsimme iltaruokabuffettiin lautalle, joka vei meidät Tanskan Gedseriin parissa tunnissa. Olimme kahdeksalta illalla sumuisen sateisessa Tanskassa ja lapsille kerrottiin takapenkille, että peitot sai laittaa päälle, että tulisimme olemaan aamulla perillä Tukholmassa. Buranan, kolan ja salmiakin voimalla kuskimme ohjasi Volvon kohti pohjoista. Malmön pohjoispuolella etsimme kuumeisesti pissapaikkaa ja huoltoasemaa, joista jälkimmäinen löytyi, mutta vessan ovi oli rikki. Onneksi ruotsalaiset levähdyspaikat on siunattu lämpimillä, siisteillä eli erittäin viihtyisillä hotelli helpotuksilla, vähemmän onneksi nuorempi neiti heräsi huoltoaseman valoihin ja huusi seuraavan tunnin ”kotiin, kotiin”, kunnes onneksi nukahti ja heräsi Tukholmassa, jossa olimme jo klo 4.30, vaaditun klo 6 sijaan.  Siljan satamassa odotellessa mieheni kertoi, että Rostockissa kuumemittari oli näyttänyt 38,6, mutta nähtävästi tauti parani ajamalla 800 km tihkusateessa umpipimeässä. Päivälaivalle varattu hytti oli kaikkien mielestä reissun paras idea ja lapsetkin suostuivat edes vähän lepäämään ennen pallomereä.

Perjantai-iltana olimme Turussa ja viimein autoon astuessamme ei satanut vettä. Piste Suomelle märän Saksan, Tanskan ja Ruotsin jälkeen, vaikka edelleen oli pimeää! Hyvien yöunien jälkeen lauantaipäivä otettiin aika rennosti ja nautimme seuraavat päivät pienten serkkujen ja vanhempiensa seurasta. Toinen jouluaatto seurasi heti lauantaiaamuna, kun joulupukki oli epähuomiossa unohtanut niiden meidän lapsille kuin serkuillekin lahjoja ihan vääriin paikkoihin. Ukin ulkoilua varten hankkimat liukurit jäivät testaamatta, kun päälle vedettiin kurahousuja ja saappaita, mutta sen sijaan lapset riemastuivat esiin kaivetuista hiekkaleluista, joulukuussa! Uudeksi vuodeksi oli ostettu pari rakettia, joita keskimmäiset rämäpäät Linnea ja Okko (2 v) uskalsivat tulla jopa kuulosuojaimet päässä ulos katselemaan. Olivialle ja Innalle (6 kk) riittivät ikkunasta näkyvät valot. Lasten nukahdettua saimme kuitenkin pamauttaa myös parin kuoharipullon korkit aikuisten kesken.

Vuoden 2014 toisena päivänä pakkasimme jälleen tavara-arsenaalimme ja siirsimme Volvon nokan kohti vaarin residenssiä Kangasalla. Edelliseen talveen verrattuna jäi sielläkin mäenlasku vähäiseksi, mutta tutut koirat, kissa ja naapuritallin eläimet olivat lapsista erittäin viihdyttäviä. Tulipa nähtyä myös se, että lumihangen puutteessa kolmevuotias voi juosta saunasta myös vesilätäkköön kierimään. Kuvaaminen onneksi unohtui! Saunapuhtaina pääsimme kuitenkin juhlimaan entisten hervantalaisten naapureidemme Lauran ja Juhan häitä Tampereen Pispalan haulitornille. Kuvankauniilla morsiamella ja hänen vastavalmistuneella DI-puolisolla on kaksi lasta, joista Aarni on 3 vk Oliviaa vanhempi ja Aatos 2 v. Aarni ja Olivia olivat kavereita vauvoina, tosin muutimme pois Hervannasta heidän ollessaan vain 9 kk. Nautimme juhlissa kavereista, hyvästä ruuasta ja etenkin lapset jälkkärinä toimineesta karkkibuffetista. Mummu ja vaari jopa hakivat lapset ajoissa pois, niin saimme vielä jatkaa iltaa ihan aikuisten kesken.

Kangasalla näimme toki myös mukavia sukulaisia ja ystäviä, mikä korvasi luonnollisesti myös talvisen maiseman puutetta. Kun Volvon perä oli pakattu täyteen mm. Oltermannia, karjalanpiirakoita ja ruisleipää, suuntasimme tällä kertaa rentouttavalle kotimatkalle Finnlinesin laivalla. Keskellä talvea laivan matkustajisto koostui isoksi osaksi rekkamiehistä, joten leikkihuoneessa ei ollut tunkua, mutta siellä, buffetissa ja pikku-uima-altaissa saimme ajan oikein hyvin kulumaan.

Kotiin palattua arki aikoi rytinällä. Ensimmäisenä koti amuna olimme taas Suomi-koulussa ja Olivia jakoi heti kutsuja synttäreilleen. Tanssi ja muskari olivat alkaneet jo edellisellä viikolla. Berliinissä ei nimittäin vietetä mitään ylimääräisiä vapaapäiviä, mm. loppiaista. Seuraavana viikonloppuna Suomi-koulu juhli 35-vuotisjuhliaan Suomen suurlähetystön tiloissa lauantai-iltapäivänä. Pahaksi onneksi samaan hetkeen osui myös Olivian parhaan kaverin Emilian 6-v. synttärijuhlat, joten sallimme hänen viettää koko lauantai kaverilla.

Suomi-koulun juhlissa oli tosiaan juhlalliset puitteet ja lapsiystävällisesti suunniteltu ohjelma ja tarjoilu. Meille esiintyi viulukvartetti, paikallinen tanhuryhmä ja sirkustaiteilija, jonka pisin esitys sai lapset nauliintumaan paikoilleen pitkäksi ajaksi. Koulun johtokunnan puheenjohtajana jouduin tietenkin itsekin ääneen. Tarjoiluiden kohokohta oli karjalanpiirakat ja korvapuustit. Olimme oikein tyytyväisiä juhliin, mutta heti kotiin päästyämme aloimme järjestellä seuraavia

Sunnuntaina piti nimittäin taas olla skarppina, kun vuorossa oli Olivian omat 5-v. synttärit. Kolme kaverusta olivat juhlineet jo lauantaina ja heillä oli selvästi bileväsymystä havaittavissa. Ei jaksettu innostua leikeistä, herkut ei maistuneet ja kiukuteltiin. Eipä sitä aikuinenkaan montaa päivää peräkkäin jaksa. Kuitenkin prinsessan kruunun paikalleen laitto silmät sidottuina (vrt. aasin hännän kiinnitys), lahjapussien onginta ja tuolileikki saivat prinsessoiksi pukeutuneet tytöt pääosin kiinnostuneiksi. Illalla istuttiin vielä parin suomalaisen kaveriperheen kesken ja syötiin lapsille heikosti maistuneita hot dogeja ja jätskilinnan jämiä. Sankari oli illalla ainakin väsynyt, mutta onnellinen. Tosin niin rankka viikonloppu oli, että 5-vuotiaamme joutui jäämään pariksi päiväksi lepäilemään kotiin siskon käydessä päiväkodissa.

Juhlaputken jälkeen saimme hengähtää ja nauttia viimein jopa kylmästä ja lumisesta talvesta. Suomessahan lämpötila oli laskenut pakkaselle ja lunta alkanut sataa sinä päivänä, kun me astuimme etelään menevään laivaan. Täälläkin oli pakkasta ja lunta reilut pari viikkoa ja käytimme sen tehokkaasti laskien mäkeä lähes joka päivä viereisessä puistossa. Piti testata Olivian kanssa heti ekana lumisadepäivänä ja kyllä se saksalainen puinen kelkka luisti myös aavistuksen valkoisen nurmikon ja kuivien lehtien päällä ihan hyvin. Eräänä viimaisena sunnuntaiaamuna puiston mäki oli ihan tyhjä, mutta tytöt laskivat siellä tyytyväisenä tunnin verran ja tuttavamme sanoivatkin pulkkailun olevan lapsilla verissä. Viimein sinne saapui eräs ehkä pakistanilainen perhekunta, jossa isä lähetti lapsia mäkeen ja äiti otti tyytyväisenä iPadilla kuvia. Asumme kansainvälisessä kaupungissa.

Pakkasjakson jälkeen täällä on ollut jo hyvinkin keväistä, päivisin lämpöä n. +10, mutta öisin ainakin lähes pakkasella, joten toppavaatteista emme ole vielä luopuneet, vaikka harvoilla paikallisilla näkee enää toppahousuja ja vielä harvemmilla tietenkään hanskoja. Minä vedän ne tytöille edelleen aamuisin sitkeästi käteen, vaikkakin ohuemmat versiot. Koska hanskat ovat päiväkodin tätien mielestä turhat, ei niitä enää iltapäivisin pidetä. Pyykit ovat kuivuneet aurinkoisella säällä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koko talven parvekkeella, joten kaipa me olemme hieman etelämmässä ja kyllä, tämä talvi on ollut täälläkin leuto.

Koska kotimaan matkailu on jäänyt meiltä erittäin vähäiseksi, päätimme lähteä kaveriperheemme kanssa pikaisella aikataululla katsomaan kuinka lujaa Itämeren rannalla tuulee helmikuun alussa. Varasimme Boltenhagenin kylästä (Lübeckin ja Wismarin puolivälistä) lapsiperheiden suosiman huoneistohotellin, jossa takaovelta oli matkaa mereen 10 m ja matkaa kotoa vajaa 3 h:n ajo, toki saksalaisella motarilla, mieheni ratissa. Saatiin kunnon kokoiset huoneistot, joissa päästiin kokkailemaankin koko porukalle. Lapset pääsivät uimaan altaaseen ja heittelemään kiviä mereen. Söimme loistavalla hinta-laatu -suhteella kalaa tarjoavassa ravintolassa ja kompleksin hotellipuolen melko laadukkaan, mutta sikakalliin aamupalan. Tytöt (2, 3, 4 ja 5 v.) nauttivat toistensa seurasta ja touhuta sydämensä kyllyydestä. Lomapaikassa oli tarjolla mitä erilaisimpia aktiviteetteja sesonkiaikana. Me valittiin tahallamme mahdollisimman rauhallisin aika, mutta eiköhän tuolla kesällä viihtyisi pidempäänkin. Kotimatkan aluksi kävimme vielä testaamassa Wismarissa sijaitsevan Wonnemar-kylpylän, eikä tytöillä tarvinnut kauheasti unta autossa houkutella.

Ja arki jatkuu eteenpäin harrastuksien, Suomi-koulun, kaverisynttärien ja leikkien merkeissä. Viimeiseksi vielä kuva pari päivää sitten tekemästä ensimmäisestä kokeilustani. Tämän aamupäivän jälkeen voin sanoa, että toinen kerta oli jo paljon helpompi ja maistui kaikille ainakin lapsilla ja Suomi-koulun opettajille. Odotan mielenkiinnolla, mitä päiväkotimme vanhemmat sanovat niistä vanhempainillassa ensi viikolla. 

Heipparallaa!

P.S. Vaikkei Suomi voittaisikaan Ruotsia Sotshin jääkiekossa, sain ainakin pelin aikana tämän blogikirjoituksen valmiiksi, jos se yhtään lohduttaa. Saksalainen tv-kanava ZDF näyttää pelin suorana netistä, ei tällä kertaa telkkarista toisin kuin edellisen pelin.