Hieman myöhäisiä muistoja kesän Suomen reissulta

Heipsis,

Hävetti oikein huomata, että tämä on vasta kolmas kirjoitus koko tälle vuodelle. Minä laiskimus! Vaikka oikeastaan minulla on nykyään tietokoneen ääressä niin paljon "oikeaa tekemistä" koskien tointani Berliinin Suomi-koulun johtokunnan puheenjohtajana, että tällaiset "ylimääräiset" tuppaavat unohtumaan. 

Kuulin kuitenkin yllättävän monelta tutulta ja sukulaiselta Suomessa, että he jopa lukevat tätä blogiani, joten kaipa on taas vihdoin ja viimein aika antaa teille jotain luettavaa. Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, tämäkin kirjoitukseni koskee kesälomareissuamme niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Suomeen, pääosin Kangasalle ja Sysmään.

Tänä vuonna vietimme Suomessa lasten kanssa peräti 5 viikkoa, koska halusimme olla rauhassa ilman stressiä siitä, että täytyy joka päivä käydä jossain kylässä. Lopulta meillä oli vain yksi viikko, jolloin juostiin (eli ajettiin) joka päivä eri paikassa. Lisäksi erään firman monopolin takia Suomi-Saksa –laivalipuista on tullut sellaista arvotavaraa, että ajattelimme, että yhtä hyvin reissussa voi onneksi ilmaisen majoituksen ansiosta viipyä pidempäänkin.

Niinpä mummu lensi tänne kesäkuun viimeisellä viikolla ihastelemaan pariksi päiväksi Berliinin kesää ja torstaina 27.6 laitoimme lapset omiin sänkyihinsä yöunille, mutta kannoimme heidät jatkamaan uniaan autoon klo 24, jolloin starttasimme auton kohti Rostockin satamaa. Laivamme lähti aamulla klo 5.30, joten klo 5 aamulla alkoi mummun ja minun varsinaiset yöunet. Onneksi laivalla saattoi vain syödä, vahtia leikkiviä lapsia, uida, nukkua ja vaihteeksi taas syödä ja nukkua. Kun lauantaina 29.6 saavuimme iltapäivällä Helsingin Vuosaaren satamaan, joutui 4-vuotiaamme raskain mielin eroamaan uudesta sydänystävästään, 5-vuotiaasta suomalais-meksikolaisesta tytöstä ja me ajoimme Kangasalle.

Ensimmäiset pari viikkoa Säynäjärvellä kuluivat mukavan lämpimässä säässä, niin että pääsimme uimaan ja tietenkin saunoimme. Suomi-suosikkeihin kuuluivat Pälkäneen perunalimppu (kolme pakettia kului kahdessa viikossa), metsämansikat, itse kerätyt mustikat, karjalanpiirakat, marjakeitot ja äitille La Cidrae-siideri saunajuomana. Heti loman aluksi pääsimme nauttimaan suomalaisesta lasten kulttuurista Tampereen komediateatterin Risto Räppääjä –näytelmän muodossa ja siitä pitivät lapset ja aikuiset.

Kävimme myös Kangasalan MLL:n lasten tapahtumassa Kangasalan kirkkoharjulla, jossa erotuimme joukosta pitkähihaisissa paidoissa ja housuissa muiden juostessa lyhythihaisissa hyttysten syötävinä.. Huomasin lähteneeni kolmena päivänä peräkkäin pitkähihaisissa kauppaan ja aina yllättyväni, miten juuri ja juuri +20 asteessa tarkeneekaan niin vähissä vaatteissa. Liekö kyseessä harrastamani hätävarjelun liiottelu, äkillinen säämuutos tai vilukissan luonne. Noh, totuimme lämpötiloihin ajan myötä, mutta huomasin myös kutsuneeni muita suomalaisia paikallisiksi ja itseni määritelmäksi sopisi sitten varmaan parhaiten ”ulkosuomalainen”, vaikken sitä termiä itsestäni oikein osannutkaan käyttää.

Toinen asia iski sitten juurikin näillä nimenomaisilla kauppareissuilla pitkähihaisiin sonnustautuneina, nimittäin ruuan hinta. Häpesin sitä, kun en ollut raaskinut ostaa vadelmia 2 euroa/pieni rasia Berliinin Zehlendorfin S-Bahn –aseman vihanneskauppiaalta, kun katselin suomalaisten vihannesten ja hedelmien hintoja. Kauppalasku, joka sisältää jonkin verran lihaa, juustoa, paljon kasviksia ja muita elintarvikkeita, on Saksassa n. 30-40 e ja Suomessa maksoin poikkeuksetta samasta setistä 70-80 euroa. Kun tomaatti maksaa kesällä 2,50 e/kg, niin voin vaan kuvitella, kuinka paljon kotimaiset tomaatit (joita kaikki valveutuneet suomalaiset ostavat ympäri vuoden vaikka sitten kasvihuoneessa kasvatettuina) maksavatkaan talvella. Eipä siinä s-bonukset paljon lämmitä, kun niitä ei kuukauden reissulla vielä pahemmin ehdi kertyä.

Lapsille oli saapuminen vaarin luokse metsän keskelle aluksi myös aikamoinen shokki, vaikka koti sijaitseekin Berliinin vehreällä laitakaupungilla. “Äiti, miksi täällä ei ole yhtään taloja, vaan pelkkiä puita? Mä tahdon takaisin kaupunkiin!”, sanoi neljävuotias toisena lomapäivänä. Loistavat uintimahdollisuudet, makeat metsämansikat, suomalaiset ruokaherkut ja sukulaisten seura saivat tytöt kuitenkin pian rentoutumaan ja viihtymään.

Ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin isäni 60-vuotisjuhlat rennosti rannassa olevalla laavulla pienen vierasjoukon ympäröimänä. Tarjolla oli lohikeittoa, leipää, salaattia ja tietenkin mansikkakakkua. Lapset pelasivat innoissaan jalkapalloa ja allekirjoittaneen pienempää täystuhoa yritettiin kaikin keinoin pitää poissa laiturilta. Suvun 8-, 4- ja viisi alle 3-vuotiasta tapasivat kaikki viimein yhdessä.

Viikko juhlien jälkeen saimme Ollinkin viimein lomalle Suomeen. Tampereen seudulla vietetyn viikonlopun jälkeen minä lähdin aikaisella junalla ystäväni Pian kanssa kohti Helsinkiä ja sieltä laivalla Tallinnaan, kun taas Olli pakkasi lapset ja maallisen omaisuutemme autoon ja posotteli kohti Sysmän Oksilan mökkiä. Siellä vietimme loppulomamme. Tallinnassa me kaksi äitiä nautimme rentouttavasta ajasta ilman pikkulasten aikatauluja, etenkin ruokaillen rauhassa ja kierrellen toki hieman myös kaupoissa.

Palattuani Tallinnasta alkoi muutaman päivän sadeputki, joten meillä oli aikaa käydä kylässä. Niinpä tuli lyhyessä ajassa käytyä moikkaamassa Ollin kummipoikaa perheineen Muuramessa, testaamassa eka kertaa Lintsin ilmaiset (!) laitteet, katsastamassa serkun omakotitalo Nastolassa jne. Saimme myös kylään ihanat entiset naapurit, jotka asuvat nykyään Lappeenrannassa.

Mummu tarjosi meille sunnuntailounaan kunnostamassaan kotitalossaan Orimattilan Heinämaalla, vaikka tytöt olisivat vaihtaneetkin lounaan mieluummin porekylpyyn.

Linnanmäki-kokemus oli niin lapsille kuin äidillekin elämän ensimmäinen, joten siitä piti ottaa tietenkin vähän kuvamateriaalia. Kun mukana oli vielä ihanat kaverit, niin kyllä uni maistui illalla, kun supina maltettiin viimein kolmen tytön huoneessa lopettaa.

Oksilassa tytöt saivat viettää paljon aikaa myös pienten serkkujensa kanssa. Okko oli 1 v 8 kk ja aluksi vielä nimetön pikkusiskonsa syntynyt kesäkuun alussa. Kuvassa Linnea ja Okko syövät herneitä. Ikäeroa serkuksilla on 1 v 2 kk, kokoeroa tuskin ollenkaan. 

Lomalle yksi huippuhetkistä koettiin ihan loppupuolella, kun Ollin veljen tytön ristiäiset järjestettiin Oksilassa. Suloisesta neidistä tuli kuuden viikon iässä Inna Sandra. Isoveljensä Okko kastettiin aikoinaan äitinsä Hannan vanhemmilla Nastolassa ja tuolloin tapaninpäivän myrskyssä kaatui puu tielle, niin että piti hakea kasteen jälkeen moottorisaha, että pappi pääsi pois paikalta. Onneksi tällä kertaa vieraita hemmoteltiin +25 ihanassa säässä ja upeassa auringonpaisteessa, joten kasteen jälkeen meidän neidit piti viedä järveen.

Uiminen oli muutenkin huippujuttu. Koska Oksilan ranta on niin lapsiystävällinen ja sää helli meitä ihanasti verrattuna viime kesään, Olivia ui jopa ilman kellukkeita ja molemmilla taidot kehittyivät hurjasti. 

Oli ihana käydä taas lomalla Suomessa, mutta oli ihana palata myös kotiin, varsinkin kun edessä oli vielä mukava parin päivän laivamatka. Laivalla oli sen verran vähän ihmisiä, että uskalsimme jättää lapset hyttiin nukkumaan ja mennä uusien tuttavien kanssa istumaan iltaa. Lapsilla ja meillä aikuisilla oli kavereita, joten matka ei tuntunut yhtään liian pitkältä tai tylsältä. 

Saimme yhteystiedot Leipzigissa ja Hampurissa asuvilta suomalaisilta ja lupaukset tavata puolin tai toisin syksyn aikana. Berliinissä meitä odotti jopa +38 asteen helle, jonka seurauksena meidän oli pakko käydä katsastamassa myös legendaarinen Wannseen uimaranta, jossa molemmat tytöt oppivat sukeltamaan. 

Palataan taas! Lupaan, että tästä edes hiukan useammin, edes tekstin merkeissä!