Hallo!
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, täällä taas ollaan, tällä kertaa varsinaisesti Berliinistä!
Joulun jälkeen perheemme
arkeen on ilmaantunut kolme pahaa aikasyöppöä. Minusta tehtiin nimittäin
helmikuussa Berliinin Suomi-koulun puheenjohtaja, mikä tarkoittaa, että vietän lähes
joka päivä erinäisen määrän aikaa kirjoitellen sähköposteja, välillä soitellen
ja käyden iltaisin kokouksissa Suomi-koulun puitteissa. Meidän Oliviahan käy
koulua joka toinen lauantai ja matkustamme silloin usein koko perhe Kreuzbergin
kaupunginosaan koulun ajaksi (klo 10 – 11.30), tapaamme suomalaisia tuttuja ja
syömme siellä lounaan.
Samoihin aikoihin
Suomi-koulun pestin aloittamisen kanssa sain pariksi kuukaudeksi töitä. Minua
pyydettiin nimittäin opettamaan Ollin kollegan suomalais-portugalilaisille
pikkutytöille saksaa, sillä ajatuksella, että 6-vuotias oppisi kieltä ennen
ensi syksyn koulun aloitusta, sillä päiväkoti ei äidin mielestä opettanut
kieltä tarpeeksi. Kävin parina aamupäivänä viikossa keskustassa pitämään 4- ja
6-vuotiaille tunteja lastenkirjat, duplo-eläimet, laululeikki-CD:t ja
leikkihedelmät opetusmateriaalinani ja se oli hauskaa. Olen miettinyt, että
voisin syksyllä koittaa saada myös aikuisoppilaita, koska täällähän riittää
kielitaidottomia suomalaisia.
Viime aikoina olen päässyt
Suomi-koululle välillä kaksin junalla Olivian kanssa, nimittäin toinen
väliaikainen aikasyöppö eli muutto vei meidät Berliinin puolelle
raideliikenteen varteen eli kaupungin huvitusten ja velvoitteiden (Nokia,
Suomi-koulu) tavoitettavaksi. Me olimme jo puolisen vuotta epämääräisen
säännöllisesti etsineet uutta kotia ja kävimme tammikuun lopulla huvin vuoksi katsomassa
erästä asuntoa ja yllättäen saimme uuden kodin loistavalta paikalta
Zehlendorfin keskustasta osoitteesta: Im Schönower Park 1E.
Edellisen muuton Suomesta
maksoi ja myös hoiti Nokia ja vaikka jouduimmekin käymään koko omaisuutemme
läpi ja luetteloimaan sen ja katsomaan Suomeen jäävät tavarat, säästyimme
pakkaamiselta, roudaamiselta ja tietenkin paperiasioilta. Nyt koitimme keksiä
kaikki paikalliset ja suomalaiset tahot, joihin piti ilmoittaa sähköisesti,
kirjeitse tai puhelimitse osoitteenmuutostaan. Täällä ei voi vain täyttää
postissa lomaketta ja sillä selvä. Teille suomalaisille tuttaville asia sentään
hoidettiin ajoissa tammikuun lopun Kangasalan reissun yhteydessä. Ollilla meni kuukauden
verran illat mukavasti, kun hän haali tuttavilta pahvilaatikoita, pakkasi
kaiken mahdollisen ja kuljetti kaikki pahvilaatikot tänne meidän autolla. Toki
minäkin autoin, mutta kun toinen pakkasi, niin toinen laittoi ruokaa ja hoiti
lapset. Isojen tavaroiden kuljettamisesta huolehti muuttofirma ja 15.3 nukuimme
ensimmäisen yön uudessa kodissa.
Muutimme siis
rivitaloasunnosta pienkerrostaloon, jossa on kuusi kaksikerroksista asuntoa ja
kolmen samanlaisen talon keskellä idyllinen sisäpiha sekä upea vanha villa,
jonka maille talot lienee 80-lopulla eli vielä Länsi-Saksan aikaan rakennettu.
Paikan valintaan vaikutti se, että entisen 20 min bussimatkan sijaan, Olli
saattoi nyt kävellä junalle 7 min, päiväkoti on 5 km lähempänä, mutta edelleen
toistaiseksi automatkan päässä ja pelkästään meidän talossa asuu 13 lasta!!
Tässä näkyy meidän pihapiiri ja kovasti käytössä oleva hiekkalaatikko.
Mutta tämä "ihanuus" on siis meidän talo. Meidän ikkunat on 2 ylintä kerrosta vasemmassa yläkulmassa.
Tämä on näkymä meidän olohuoneen parvekkeelta tai lunta oli vielä pääsiäisen aikoihin.
Meillä on siis käytössä
kaksi kerrosta, josta alakerrassa on tilava eteinen, josta kulkee myös portaat
ylös, aikuisten makuuhuone, pieni, mutta tilaihme kylpyhuone, valoisa keittiö
ja ruokailu-/olohuone, jossa on käynti isolle parvekkeelle. Yläkerrassa on
tyttöjen makuuhuone ja iso n. 40 m2 ja 4 m korkea olohuone. Keittiö oli meidän
vuokratessa asunto tyhjä, joten jouduimme marssimaan keittiökauppaan ja teettämään
mittojen mukaan keittiön, mikä täällä on siis ihan yleistä. Meillä oli onneksi
jääkaappi-pakastin ja saimme vuokranantajalta uuden hellan, joten saimme
lopulta hyvin kauniin ja toimivan keittiön. Alakerran ruokailuhuoneessa on
ruokapöytä suoraan keittiön oven vieressä ja lisäksi huoneessa on
työtilanurkkaus, lasten lelunurkkaus ja sohvana Ikean vuodesohva, joten huone
pääsi jo pääsiäisenä vierashuonekäyttöön. Kieltämättä olkkarissa on välillä
opiskelijakämppäfiilis, kun kaikki on tungettu yhteen huoneeseen, mutta on
täällä silti viihtyisää. Kylppäri on pieni, mutta kompakti ja siellä on vain
amme, mutta siinä on oppinut suihkuttelemaan ja pyykkikonekin mahtuu.
Yläkerran vessan virkaa
toimittaa potta ja paperirulla. Yläkerran isossa olohuoneessa on kunnon tv:n
palvontaosasto eli iso kulmasohvamme ja vielä pienempi musta nahkasohva ja
kyllähän se töllö on vajaa 10 kertaa ollut päällä. ;) Toinen puoli toimii
varastopuolena, koska vastapainona edellisen asuntomme 50 neliön kellariin,
täällä meillä ei ole edes kellarikoppia, mutta onneksi useat muutot ovat
saaneet meitä karsimaan tavaroita.
Ensimmäiset kaksi viikkoa
uudessa kodissa olivat yhtä kaaosta ja työleiriä, kun kaikki liikenevä aika
purettiin laatikoita ja järjestettiin tavaroita paikoilleen. Lohdullista toki
oli, että laatikot oikeasti loppuivat joskus ja voi sitä mielihyvää, kun sai
työntää tyhjän laatikon kerrallaan jääkaapin viereen odottamaan pois
kantamista. Meille tuli pääsiäisenä vieraita ja halusimme, että siihen mennessä
pahvilaatikot olisivat pois jaloista ja selvisimme.
Lapset sopeutuivat
yllättävän hyvin. Olivialle tämä on jo neljäs koti ja hän ymmärsi jo muuton
käsitteen ja että vanha koti pitää jättää taakse. Linnea halusi pari päivää
muuton jälkeen takaisin ”kotiin” ”tästä uudesta asunnosta”, kun aikaisemmin oli
pakko tehdä ero asuntojen välillä puhuen kodista ja uudesta asunnosta ja
yht’äkkiä kaikki olikin kääntynyt Linnean päässä väärin päin. Tajusimme, että
vaikka edellinen asunto oli meille muille vain väliaikainen ensimmäinen stoppi
uudessa kotimaassa, oli pieni Linnea ollut kuitenkin vasta 1-vuotias sinne
muuttaessaan, eikä hänellä ollut muistoja Suomen kodista. Vaikka olemme vielä
joutuneet näyttämään kiinnostuneille entistä asuntoamme ja varsinkin Olli kävi
siellä usein, emme uskaltaneet viedä tyttöjä enää sinne.
Huomenna saamme
toivottavasti viimein luovuttaa vanhan asuntomme avaimet, kun asunto on
vaatimusten mukaan maalattu ja siivottu. Pitäkää peukkuja, että
vuokranantajamme mielestä kaikki on kunnossa ja saamme takuumaksumme takaisin!
Kaikkea pientä säätöä
muuttaessa oli, esim. keittiön asentajat huomasivat kaksi päivää ennen muuttoa,
että meille ei tullut lainkaan lämmintä vettä, sillä keittiöön ei tullut
ollenkaan lämminvesiputkea, eikä ollut boileria. Kolme viikkoa myöhemmin
huoltofirman häiskä hoiti viimein asian kuntoon. Keittiöön oli asennettu myös
ihan eri tasot kuin mitkä oltiin tilattu ja pari päivää sitten sekin asia
saatiin kuntoon. Ja Suomesta saapuivat Saara-siskon mukana netistä löytyneet
Vallilan verhot, jotka tuovat meille talvellakin ihanan kotoisan koivumaiseman
olohuoneeseen. J
Saara-tädin ja Pirkan vierailu oli riemua lapsille, mutta ajoittain väsyttävää vieraille.
Keittiön uudet tasot, kulutettu 2 päivää.
Lupaan päivittää blogia jatkossa hieman useammin, mutta edelleen olemme tarpeeksi lähellä Berliinin rajaa, vaikkakin kaupungin puolella, joten blogin nimeä tuskin tarvii vaihtaa. Ai niin, tänään oli lämpöä +25 ja pyykit kuivuivat loistavasti parvekkeen auringonpaisteessa. Facebookin mukaan Kangasalla satoi lunta. Täältäkin loput lumet sulivat vasta 3 vk sitten, mutta nyt on kevät tullut hurjaa vauhtia ja viime viikon iltapäivät on nautittu n. 20 asteen lämmöstä.
Lämpöä ja aurinkoa siis Suomeen ja missä kaikkialla tätä luettekin! :)
