Joulua, tauteja ja marrasriemuja!

Heipsis!

Edellisestä blogikirjoituksesta on sen verran aikaa, että taitaa olla parasta näin joulublogissa käydä lyhyesti läpi myös marraskuun tapahtumia, sillä silloin perheemme elämä muuttui aika tavalla. Joulublogin julkaisukin venähti vähän vuoden 2013 puolelle. Linnea aloitti päiväkodin, joten minusta tuli perinteinen saksalainen Hausfrau eli kotirouva. Linnealla kesti päiväkotiin sopeutumisessa noin kaksi minuuttia ja jo ensimmäisenä päivän meni pitkiä aikoja, etten nähnytkään häntä ja heti jäätiin päiväkotiin koko päiväksi. Hankalampaa oli kuitenkin isosisko Olivialla, sillä äidin ollessa päiväkodissa paikalla vessaan poistuminenkin oli kiellettyä ja siitä seurasi itkua. Vaikka vietin päiväkodissa vain viikon, siitä johtunutta hankalaa sopeutumisvaihetta kesti muutaman viikon ja jääminen Suomi-kouluun ja muskariin ei onnistunut yksin ollenkaan.

Nautin ensin vapaudesta, mutta pian aloin hoitaa kotitöitä tehokkaammin, leipoa tulevia tapahtumia varten ja tehdä suurta valokuvaprojektia, jonka tuotoksista muutamat läheiset ovat joululahjojen muodossa saaneet nauttia. Osa joutuu odottelemaan edelleen postin hidasta kulkua. Marraskuun puoli välissä juhlittiin Sankt Martinin lyhtyjuhlaa, jota varten lapset opettelivat kiitettävän ahkerasti erilaisia lauluja ja askartelivat omat lyhdyt, joiden kanssa kuljettiin kulkueessa pimeällä. Kulkue huipentui juhlaan päiväkodin pihassa, jossa juotiin Glühweinia, maisteltiin lasten leipomia hanhikeksejä ja nautittiin nuotion lämmöstä.

Marraskuun loppuun osuivat myös Suomi-koulun joulumyyjäiset. Niissä Olli myi loimulohta koko lauantain aamusta iltaan ilman taukoja ja ostimme kauniita koristeita, joita koululaisten vanhemmat olivat ihan vapaaehtoisesti omakätisesti askarrelleet. Suomi-keskus oli tupaten täynnä suomalaisia, jotka hamstrasivat innoissaan meidän tavoin ruisleipää, suomalaista karkkia ja suklaata ja vaikka hernekeittoa ja saksalaisia, jotka tulivat maistamaan mm. glögiä ja jo mainittua loimutettua lohta. Valmisteltiin joulua myyjäisten jälkeen myös leipomalla pipareita moneenkin otteeseen Ikeasta hankitusta valmistaikinasta, joka osoittautui oikein herkulliseksi, ainakin pikkuleipurien mielestä.

Itse päätin toteuttaa haaveeni ja viimein testata tehdä itse juureen leivottua ruisleipää ja ensimmäisestä yrityksestä tuli jo ihan kelvollista. Sittemmin juuria on tehty jo pari lisää ja leipä maistuu.

Joulukuu meillä olikin touhua ja ikävä kyllä myös tauteja täynnä. Aluksi 4.12 koitti viimein päiväkodin vanhempainilta, jolloin kotiimme kokoontui päiväkodin hoitaja ja n. 10 päiväkodin vanhempaa. Olin miettinyt jo pitkään sopivia tarjoiluja, kun tilaisuuksien luonne valkeni kuukausien aikana katsellessani muiden notkuvia pöytiä ja myös aikamoista juomatarjontaa. Olin valmistellut iltaa varten graavilohileipiä itse juuren tehdyllä ruisleivällä sekä poro- ja vuohenjuusto-tomaatti-piirakkaa salaatin kera ja jälkiruuaksi joulutorttuja, pipareita ja joulukarkkeja. Tarjoilut saivat kiitosta ja saimme asiatkin päätettyä. Nyt on vuosi aikaa hengähtää!

Itsenäisyyspäiväksi olimme saaneet kutsun Berliinin Suomen suurlähetystön vastaanotolle, joten kampaaja-aika oli varattu jo iltapäiväksi, uusi kolttu hankittu ja päiväkodin vapaaehtoistyöntekijä pyydetty lastenvahdiksi. Olli sai Suomi-koulun hallituspestin ansiosta kutsun tilaisuuteen. Olin aivan innoissani ja tilaisuus oli kyllä käymisen arvoinen. Ajomatka suurlähetystölle meinasi tosin olla vähän liiankin jännittävä, koska varattu taksi saapui vartin myöhässä, sillä kaupungin tiet olivat suunnilleen toista päivää lumen peitossa (lue: täysi kaaos) ja Israelin pääministerin vierailu sattui sulkemaan pääosan hallintoalueen kaduista, mutta kiitos neuvokkaan vanhan kunnon taksikuskin olimme paikalla klo 17.55. Cocktail-palat olivat nimensä veroisesti hyvin pieniä, mutta sieviä ja viini virtasi myös tilaisuuden laadun mukaan rivakasti. Päästimme kuitenkin lapsenvahtimme ihmisten ajoissa kotiin nukkumaan.

Samalle viikolle osui tietenkin myös Suomi-koulun joulujuhla, johon taas leivottiin tarjottavia ja tavattiin jopa joulupukki. Samana iltana järjestimme meillä myös suomalaisten pikkujoulut, joihin teimme perinteisen suomalaisen joulupöydän. Onneksi toimimme nyyttäriperiaatteella eli yksi perhe toi salaatin ja graavikalan ja toinen piparit ja porkkanalaatikon. Meille jäi lihapullat, imellytetty perunalaatikko, perunat, lihapullat ja nakit ja hyvin maistui noin 15 hengen porukalle, josta puolet oli lapsia. Vietimme oikein mukavan illan yhdessä.

Tulipa huono äiti –tunne, kun kiireisen viikon aikana tyttöjen pitkään kestänyt flunssa alkoi vain pahentua ja seuraavalla viikolla jouduin pitämään pienempää kotoa ja lopulta lääkärissä todettiin korvatulehdus. Linneahan aloitti marraskuun ensimmäinen päivä päiväkodin ja toinen päivä pieni oli jo nuhassa. Tiukka tauti vaati kuusi lääkärikäyntiä kolmella eri lastenlääkärillä. En ollut tyytyväinen oman lastenlääkärimme homeopaattisiin lääkkeisiin, sillä neljä käyntiä ja kolme lääkettä viikon sisällä eivät olleet muuttaneet taudin kuvaa lainkaan. Onneksi saimme meille parhaaksi suositellulta lastenlääkäriltä ”normaaleja” korvatippoja ja nestemäistä lääkettä, jotka viimein saivat taudin katoamaan. Pikkusisko oli todettu aamupäivällä terveeksi ja iltapäivällä isosisko oksensi, mutta onneksi ei ilmennyt pahempaa tautia.

Pahimpaan tautiaikaan kummityttöni Aino ja siskonsa Anna tulivat käymään meillä vierailulla ja jouduin lähettämään tytöt kaksin kaupungille. Onneksi pääsimme käymään yhdessä Potsdamin joulumarkkinoilla ihastelemassa adventtiajan tunnelmaa ja samoin otimme tytöt mukaan päiväkodin joulujuhlaan, jossa me vanhemmat esitimme hauskan näytelmän. Kuvissa allekirjoittaneella leveät housut ja muhkea parta. 

Tyttöjen lähdettyä ajoimme samana aamupäivänä muutaman päiväkotikaverin perheen kanssa kaatamaan joulukuusen metsästä. Muut olivat ihmeissään meidän ”ammattilaisten” otteista ja vaatteista (meillä siis tuulipuvut, muilla farkut), puhumattakaan siitä, että mainitsin hakevamme kuusen joka vuosi itse omasta metsästä. Mutta kyseessä oli siis berliiniläiset, joilla harvoilla lienee omaa metsää. Kuuseksi tuli valittua oikein kelpo yksilö, eikä se ennen loppiaista ollut nimeksikään edes varistanut.

Vain pari päivää tyttöjen lähdettyä kotiin ukki lensi luoksemme viettämään kanssamme joulua. Täällä jo käyneiden lähisukulaisten vierailut ovat siitä helppoja, että he eivät vaadi kaupunkikierroksia, vaan elävät kanssamme aitoa arkea ja auttavat kotihommissa, tällä kertaa jouluvalmisteluissa. Ukin kanssa käytiin syömässä iltaruuat sekä Charlottenburgin että Potsdamin joulumarkkinoilla, miehet pääsivät linturetkelle ja erinäisille jouluostoksille. Kuvassa Charlottenburgin linna.

Joulukuun alkupuolella saimme nauttia jopa parisen viikkoa lumisesta talvesta ja muutaman asteen pakkasesta. Paikalliset ehtivät toki kaivaa jo viehättävät puiset kelkkansa esiin, koska ne eivät suomalaisten pulkkien tavoin mene metallijalaksineen rikki vähässä lumessa. Mekin saimme kelkan naapureiltamme, mutta sen jälkeen lumet katosivatkin. Vielä aatonaattona oli kaunis lumipeite, mutta aattona kaikki oli sulanut, eikä mittari sen jälkeen ole laskenut alle nollan ollenkaan. Vielä on kuitenkin toivoa lumesta tällekin talvelle.

Lapset olivat perjantaihin 21.12 asti päiväkodissa, mitä nyt Linnean viimeiset viikot olivat korvatulehduksen takia hieman rikkonaisia, mutta onneksi äiti oli ”toimettomana” kotona. Viimeisenä päivänä vietimme päiväkodin lasten, vanhempien ja hoitajien kanssa erään hoitajan läksiäisiä Zehlendorfin keskustan kahvilassa. Lähtiessämme tyttöjen kanssa bussilla kotiin paikalla oli outoa hässäkkää. Viereinen kortteli oli eristetty ja näimme yli kymmenen poliisiautoa. Illalla luimme netistä, että naapurikorttelin pankissa joku hullu piti pankkivirkailijaa panttivankinaan puoli vuorokautta vaatien miljoonalunnaita ja uhkaillen pommilla. Onneksi olin nostanut pankista rahaa jo tuntia tapahtumien alkua aikaisemmin ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Joulupöydässä meillä oli pääosin suomalaisia herkkuja, mutta myös muutama saksalainen erikoisuus oli päässyt mukaan. Ikeasta oli hankittu valmis kinkku (ja toinen odottaa edelleen pakastimessa) ja saman kaupan graavilohta, lisäksi kahta eri mätiä, lihapullia, peruna- ja porkkanalaatikoita, paistettua lohta, perunoita, herneitä ja salaattia. Saksalaisherkuista Olli valmisti meille kokonaisen sipulilla ja omenoilla täytetyn hanhen ja maistoimme myös kahta pateeta. Hyvin pian ruuan jälkeen lapset alkoivat mennä niin ylikierroksilla, että ukilla oli kiire naamioitua punaiseen asuun.

Joulupukki, jonka Olivia ikävä kyllä välittömästi tunnisti ukiksi, jätti vierailullaan kauhean vuoren lahjoja. Osa oli saapunut meille Suomesta postipaketeissa (paljon vielä kiitoksia kaikille!), jotka oli pikaisesti piilotettu kellariin, mutta kieltämättä tuli itsekin hankittua lapsille liian paljon tavaraa. Olivia meni aaton ihan ylikierroksilla, koska ei kiusaavan yskän ja innostuksen takia saanut nukahdettua päiväunille ollenkaan. Pukki oli erittäin antelias ja paketeista paljastui lapsille vaatteita, nuken vaatteita, suomalaisia kirjoja (Jee!), maailman ihanin Tuhkimo-barbi, jolta asiaankuuluvasti katosi jo joulupäivänä toinen lasikenkä, kivoja pelejä ja muuta mukavaa. Me muut saimme mm. astioita, ompelukoneen (?!), lompakon. 

Kun tärkein oli hoidettu, otimme skype-yhteyden Säynäjärvelle, mutta tytöt napsivat samaan aikaan pipareita, suklaata ja joulutorttuja, joten loppuillasta vauhti alkoi sokerihumalan ansiosta olla sellaista, että oli pakko laitta yhteys poikki ja saatella tytöt viimein unille.  

Joulupäivänä neiti olikin sitten kuumeessa ja päivä meni kirjojen lukemisen, syömisen, skypeilyn ja elokuvien merkeissä. Tapaninpäivänä pienemmällekin nousi kuume ja kiinalainen buffet vaihtui italialaisesta haetuiksi pizzoiksi. Joulun pyhät sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin rauhallisesti ja lähinnä neljän seinän sisällä, sillä molemmat saivat heti ensimmäisenä arkipäivänä lääkkeet silmätulehdukseen ja kehotuksen välttää ihmiskontakteja. Saimme kuitenkin uudeksi vuoden vieraaksi ystävämme Martinin ja Beaten Grazista Itävallasta ja samalla itseltäni meni ääni ja flunssa paheni. Ehdimme kuitenkin näyttää vieraillemme Potsdamin Sanssoucin puiston sekä entisen amerikkalaisten kuunteluaseman Teufelsbergin. Itseäni lukuun ottamatta muut näkivät myös ilotulitukseksikin kutsutun kolmannen maailmansodan kaltaisen pommituksen tuttavien toteuttamana. 

Joulun pyhinä lapset saivat kuitenkin kunnolla laatuaikaa, flunssasta riippumatta. Uuden vuoden uusi arki aloitetaan levänneenä, vaikka edelleen hieman niistäen. Itselläni ei ole toistaiseksi tietoa uusista kuvioista, mutta eiköhän tämän vuoden aikana selkene, mitä sitä tässä kannattaa/haluaa/pystyy alkaa tehdä. Lapsilla joka tapauksessa kielitaito jatkuvasti kehittyy ja muutkin taidot karttuvat. Seuraavaksi alkaa kova 4-vuotisjuhlien suunnittelu ja tammikuun lopulla päästään nauttimaan viikon verran kunnon talvesta eli tulemme käymään Suomessa. Voikaa hyvin! Pian tapaamme osan teistä! :)

- Laura