Pääsiäinen ja vierassuma

Heipsis taas!

Täällä taas kunnon yhteenvetoa viime viikkojen tapahtumista. 

Domäne Dahlemin maaseutumuseossa Berliinin Zehlendorfin vehreissä maisemissa oli pari viikkoa ennen pääsiäistä markkinat. Se on harvinainen maatila, jonne pääsee U-Bahnilla (eli metrolla). Siellä on kaupunkilapsille nähtävillä perinteisiä kotieläimiä eli lehmiä, vuohia ja kanoja ja uskaliaimmat pääsivät peräti ajelulle traktorin peräkärryyn. Olimme yllättyneitä, että ”keskellä” miljoonakaupunkia oli reilu 10 hehtaaria laidunmaata eläimille, joten lähellä olevat omakotitalot sijaitsivat oikeasti pellon reunalla. Kyseessä on museo, jossa myydään myös luomutuotteita ja osa eläimistä liittyivät läheisen Freie Universität -yliopiston eläinlääketieteelliseen tutkimuslaitokseen. Kuten kuvista näkee, ilmat hellivät meitä vielä tuolloin. Seuraavalla viikolla Olivia pääsi käymään samassa paikassa päiväkotikaverien kanssa, mutta väsyneellä tytöllä kommentit vierailusta olivat aika vähäsanaisia, mutta ilmeisesti tykkäsivät.

Linnealle iski silmätulehdus eräänä aamuna ja siihen päälle tietenkin nuha, ehkä juuri hampaiden puhkeamisen heikennettyä vastustuskykyä. Hampaita tosin vain tehtiin tuskaisesti kolme kertaa huutamalla, mutta ulos asti jättimäistä kulmahammasta ei ole vielä saatu. Tosin vasta tänään löysin yläleuasta yhden yllärihampaan. Silmätipat neljä kertaa päivässä ei ollut mitään kovin mukavaa annettavaa. Siihen päälle tuli tippoja nenään yhtä usein, jotta nuhasta päästäisiin eroon, eikä tulisi seuraavaksi taas korvatulehdusta lääkittäväksi. Ihme kyllä, Olivia ei koskaan saanut tätä nuhaa. Juhuu!

Ostin tällä viikolla kolmet kengät, vaikka yleensä yksienkin hankkiminen on työn ja tuskan takana. Mitkään niistä tosin eivät ole tehty kovaan kävelyyn ja olen huomannut etenkin kelien taas viilennyttyä palanneeni pääosin vanhoihin epäsiisteihin kenkiini. Meillä on nimittäin ihmeen huono karma vieraiden ja ilmojen suhteen. Toistaiseksi joka kerta, kun meille on tullut vieraita, on Saksa näyttänyt säidensä huonon puolen. Niinpä nytkin parin viikon lämpimän ja aurinkoisen kelin jälkeen eräänä torstaina mittari laski taas +7 asteeseen ja vesisade alkoi ja seuraavat pari viikkoa meillä oli taas tiedossa vieraita, eikä mittari kavunnut yli kymmenen asteen kertaakaan.

Meillä oli mummu eli äitini kylässä pääsiäistä edeltävän viikonlopun. Olimme kertoneet tytöille asiasta vasta keskiviikkoiltana siten, että annoin Olivialle puhelimen, jonka toisessa päässä kerroin olevan viikonloppuyllätyksen. Tytöt olivat ihan innoissaan saadessaan viettää aikaa mummun kanssa, vaikkakin vain lyhyesti. Perjantaina kävimme kaupassa ja ajelimme mm. päiväkodilla iltapäivällä sekä söimme kreikkalaisessa illalla. Lauantaina kävimme Klaistowin parsatilalla, josta mukaan jäi itävaltalaista Bauernkäse-juustoa, sekä Suomeen että kotiin kilo valkoista parsaa ja jotain muuta pientä. Teimme lauantai-iltana suomalaista ruokaa, kun mummu oli ostanut meille tuhlaillen lohta kaupasta, vaivaiset 30 e/1,5 kg filee.

Sunnuntaina lähdimme aamusta Berliiniin ihan vaan päästäksemme Kreuzbergiin lounaalle kebap-ravintolaan entisen väliaikaisasuntomme kulmille. Kelpasi pahempaan nälkään palmusunnuntain kunniaksi. Sitten kävimme vielä katsastamassa entisen kantapaikkamme, kotieläinpihan Kreuzbergin ja Mitten rajalla, korttelin päässä väliaikaiskodistamme. Metro vei meidät Kurfürstendammille eli Ku’Dammille, joka oli sunnuntaina lähinnä turistien kansoittama. Se on 3,5 km pitkä katu, jonka toinen pää on entisen Länsi-Berliinin keskustassa, jossa on myös osittain pommitettu Gedächtniskirche –kirkko ja paikallinen Stockmann KaDeWe (Kaufhaus Des Westens) tai ehkä parempi vertaus olisi Berliinin Harrod´s, josta luultavasti saa kaikkea, vähintään tilattua. Äiti lähti Zoologischer Gartenille eli lähellä eläintarhaa olevalle isolle asemalle, josta hän pääsi bussilla Tegelin lentokentälle.

Me menimme erään hotellin aulaan tapaamaan pariskunta Juurikkala-Ketolaa eli appiukkoni serkkua Leenaa ja miestään Jyrkiä. Hienon liikemieshotellin aulassa oli pari tuntia tavallista enemmän melua ja meininkiä, kun meidän neidit juoksivat kurkkimassa hissejä ja muuta mielenkiintoista. Onneksi isompi nukkui pääosan vierailusta rattaissa.

Tytöt kokivat elämänsä ensimmäisen teatterielämyksen, kun pääsimme Olivian päiväkotiryhmän kanssa katsomaan nukketeatteria Berliner Puppenteateriin Charlottenburgiin. Minua oli pyydetty mukaan ”koska Linneakin voisi tykätä katsella nukkeja” eli päiväkodin siviilipalvelustyttö oli poissa ja tarvitsivat kolmannen aikuisen kaitsemaan ryhmää, mutta Linnea oli myös aivan innoissaan näkemästään. Kaitsemista lapsissa kyllä olikin, sillä matkustimme ensin pitkään bussilla ja sitten vielä pari pysäkkiä metrolla, mikä oli lapsille aika harvinaista ja siksi superjännää. Nukketeatterissa tungettiin pieneen saliin varmaan 10 päiväkotiryhmällistä lapsia ja ensin setä kertoi pari runoa, jotka tulkkasin osittain suomeksi. Varsinaisessa sadussa seikkailivat isä ja poika pääsiäispuput ja isä-talvi ja poika-kevät. Hauskasti pomppivat ja munia piilottelevat puput ja sinne tänne sinkoilevat linnut sekä aidoilla soittimilla säestetty esitys saivat 1,5-vuotiaankin keskittymään puoli tuntia ja katsomaan esitystä. Saksalaiseen tapaan lapsille jaettiin suklaamunat poistuttaessa salista, jotta veren sokeritasapaino pysyisi aina mahdollisimman korkealla.

Wienin vaihtarivuoden aikaiset kaverini Jenni ja Tiila Helsingistä ja ”Ruotsin” Laura Torniosta tulivat meille kylään keskiviikkoiltana tarkoituksenaan katsella Berliiniä pääsiäisen yli. Vieraamme olivat mukavan omatoimisia, joten heille ei tarvinnut suunnitella valmiiksi ohjelmaa ja muutenkin he viihtyivät pääosin keskenään Berliinissä.

Kiirastorstaina vieraamme lähtivät Berliiniin kiertelemään kauppoja ja minulle iski ensimmäinen kokkailunakki päiväkodilla eli koska kokki oli pääsiäislomalla, päädyin laittamaan lapsille suomalaista ruokaa. Oli tietty kova miettiminen, mitä tekisin, mutta päädyin mahdollisimman helppoon ratkaisuun, joka onnistuisi isolle porukalle oudossa keittiössä, mahdollisesti Linnean jarruttaessa projektia roikkuen kintuissa. Tein siis lihaperunasoselaatikkoa, jonka kriittisin vaihe oli lähinnä neljän kilon perunavuoren kuoriminen ja aikataulutus. Linnea oli niin innoissaan päästessään pitkästä aikaa päiväkotilasten kanssa touhuamaan, että tuskin muisti äidin olevan paikalla. Vain keittiön kosketusnäytöllä oleva hella päätti jossain vaiheessa kytkeytyä lapsilukkoon ja mennä siis samalla pois päältä, mutta ihme kyllä perunat viimein kiehuivat ajoissa ja lapset saivat tasana klo 12 lihaperunasoselaatikkoa Ikean puolukkahillolla ja pakasteherneillä. Unohdin maistaa laatikkoa ennen uuniin laittoa ja suolaa olisi voinut lisätä, mutta ilmeisesti laatikko maistui, paitsi tarkkasilmäisimmille, jotka tajusivat siinä olevan myös sipulia. Mutta jälkiruuaksi tekemäni vadelma-mansikkakiisseli oli kaikkien mielestä menestys. Lapset kehuivat sitä kilpaa ja yksi tyttö jopa totesi sen olevan parempaa kuin mummunsa tekemä juustokakku, joka on jo tosi hyvää. Kiitollista kokata lapsille! J

Samana iltana päiväkodin pihassa oli pääsiäistulet. Sinne kaikki toivat mielensä mukaisia grillattavia ja ulkona oli suomalaisittainkin sopiva pääsiäiskeli eli koleat +7. Eräs isä oli tuonut paikalle jopa aataminaikaisen moottorisahan, jonka vierellä 5-vuotias kulki polleasti hokien ”se on minun isän saha. Minun isäni!”. Kun saha viimein saatiin käyntiin, oli poikien ilme vähintään yhtä ihaileva. Ainakin viisi isää yrittivät vuorotellen saada pöllejä rikki kirveellä, kaikki lähes yhtä huonolla menestyksellä, mutta saatiin sitä silti tuli nuotioon ja hiiligrilliin. Koko perheen yhteistä viihdettä siis. Kun lähdettiin kotiin seiskan maissa, nuotion ympärille jäi vielä rinkiin muutamia vanhempia, kaikki luonnollisesti olutpullo kädessä, saksalaiseen tapaan.

Pitkäperjantai vietettiin ihan kotinurkissa, kävimme vain kävelyllä läheisellä Hakeburgin linnalla, mutta iltasella vieraidemme palattua kaupungilta, lähdimme syömään suosikkikreikkalaiseemme. Hakeburgissa on DDR:n aikoihin sijainnut puolueen korkeakoulu, joten jokaisen, joka on ollut "jotain" DDR:n sosialisistisessa puolueessa, on pitänyt käydä Kleinmachnowissa kouluttautumassa. Nykyään linna on tyhjillään, mutta ihan kaunis kohde aamupäiväkävelylle. 

Myös kotikuntamme Kleinmachnowin vapaapalokuntalaiset olivat pystyttäneet kunnon kokoisen pääsiäiskokon lauantai-illan riemuksi, jota lähdimme katsomaan viileässä muutaman asteen lämmössä. Iltaruuan korvasi sämpylän sisällä oleva makkara ja appelsiinilimsa ja jälkiruuaksi kakkupalat á 0,50 senttiä. Harmi vaan, että olimme sopineet päiväkotikaverin perheen kanssa tulille menosta ja he selvisivät paikalle vasta tunnin meidän jälkeen, joten törmäsimme heihin vasta lähtiessämme jo kotiin.

Pääsiäissunnuntaina koitti tietenkin lasten odottama munien etsintä, kun pääsiäispupusta oli varsinkin päiväkodissa puhuttu jo pari viikkoa. Saksalaiset piilottavat munat perinteisesti puutarhaan, mutta koska oli kylmä, pidimme suomalaiset tapamme ja piilotimme munat tylsästi olohuoneeseen, koska tietenkin niitä piti etsiä jo ennen  kahdeksaa aamulla. 

Pääsiäisen pyhäpäiviksi vieraamme olivat vuokranneet auton, joten lähdimme sunnuntaina käymään yhdessä Klaistowin parsatilalla, jossa olimme juuri viikkoa aikaisemmin palelleet äitini kanssa. Tällä kertaa laitoimme viisaasti toppaa päälle, koska parsapelloille otti vielä mukavasti tuuli. Lounaaksi nautimme mm. 300 g parsaa hollandaise -kastikkeella perunan ja kanaleikkeen kera. Lounaan jälkeen lähdimme vatsat täynnä ajelemaan vähän ympäri maaseutua, jotta tytöt saivat nukkua päikkärit ja taisi vuokra-auton takapenkiltäkin kuulua kuorsausta.

Vieraidemme kiinnostuksesta pääsimme viimein tutustumaan ihan lähellä meitä sijaitseviin Babelsbergin elokuvastudioihin Potsdamissa. Ensimmäinen kohteemme Filmpark Babelsbergissä oli paikka, jossa esiteltiin iki-ihanaa Nukkumattia, jota on kuvattu siellä. Toinen pikkulapsille tarkoitettu paikka, oli Janosch–teemaan tehty Panama-maa, jonka pääsi kiertämään pienellä veneellä, jonka reitin varrella näkyi pikkukarhu, pikkutiikeri ja tiikeriankka. Muuten puiston viihdykkeet oli tarkoitettu vähän vanhemmille lapsille ja aikuisille. Keskiaika-alueella oli kauhuelokuvan lavasteet, enkä antanut Olivian kurkistella taloihin sisälle, sillä tiedossa olisi ollut varmat painajaiset pariksi viikoksi. Mutta DDR:ssä tehtyjen länkkärileffojen villin lännen katu oli hauska ja sen takana olisi ollut Kolme muskettisoturia –aiheinen 3D-show, samoin kallioluolassa esitettiin stunt-showta. 

Vieraamme pääsivät jonottamalla oikealle studiokierrokselle, jossa he näkivät esim. Sonnenalleen ja paikallisten ”Salkkarien” Gute Zeiten, Schlechte Zeiten –sarjan lavasteita. Jouduimme syömään iltaruokamme puistossa ja vaikka törmäsimme Panama-maassa seinänaapurimme pojan pitämään nakkikioskiin, päädyimme silti oikeaan ravintolaan, jossa oli kuvattu ritariaiheinen ravintola Prinz Eisenherz. Onneksi vasta odotellessamme laskua kuului kammottavaa musiikkia ja kuin joku olisi koputtanut ja valot pimenivät. Ritariviihdyke ei vakuuttanut kolmevuotiasta, joka olisi lähtenyt itkien ulos, jos jännitystä olisi kestänyt vielä minuutinkin pidempään. Kuitenkin kotona kyseltiin seuraavana päivänä, voisimmeko taas syödä ritariravintolassa, joten kauhean pitkäaikaista vahinkoa ei päässyt tulemaan.

Rakas nuorempi tyttäremme on joko saanut saanut jonkinlaisten kasvupyrähdyksen tai oli jotenkin muutenkin vain erityisen kömpelö, sillä satutti joka välissä itseään pääsiäisen aikoihin. Viimein siskosten välisissä leikeissä saatiin jopa takaraivo kunnolla vereen ja vanhemmat pelkäämään aivotärähdystä, mutta eipä mitä, parin päivän jälkeen sama kohta kolautettiin vereen uudestaan. Lasten kanssa aina sattuu ja tapahtuu.. 


Pääsiäismaanantain vietimme ihan rauhassa kotinurkissa ja tiistaina vieraamme astelivat takaisin Helsingin koneeseen. Saman päivän lehdessä luki, että pääsiäissunnuntaina oli kylmempää kuin jouluaattona ja tietenkin tiistai-iltapäivällä lämpötila kohosi pariin kymppiin ja aurinko paistoi. 


Nyt toivomme, että keväiset lämpötilat pysyisivät, eikä toppavaatteita tarvisi ainakaan enää uudestaan kaivaa esiin ennen ensi syksyä. Toivon, että siellä Suomessakin alkaisi kevät pikku hiljaa saada yliotetta talvesta. Meillä ei ole tiedossa ketään seuraavia vieraita ja seuraava isompi ohjelma on vasta oma reissumme Barcelonaa kuukauden päästä. Kuitenkin joka viikolle riittää ohjelmaa ja saa nähdä, mitä ensi viikolle keksimme, kun Olivia on koko viikon kotona. 


Kevätterkuin,


Laura